Ylläs on mitä mainioin kotimaan kohde aktiivilomailijalle. Tarjontaa on vaikka millä mitalla ja vieressä sijaitseva Pallas- Yllästunturin kansallispuisto tarjoaa upeat puitteet monenlaisille aktiviteeteille.
Ne jotka ovat blogiani pidempään lukeneet saattavat muistaa kuinka viime keväänä etsin matkamessuilta tietoa ja ideoita kesän kotimaan matkaa varten. Onkin melko ironista, että huolimatta matkamessujen nihkeästä Ylläsilmapiiristä, täällä sitä ollaan. Matkakohteen valinnasta on kuitenkin annettava iso kiitos anopilleni, jonka lomaosake saatiin käyttöömme juhannusta edeltäväksi viikoksi.
Ylläkselle pääsee melko näppärästi autojunalla. Juna lähti Pasilasta yhdeksän aikaan ja on seuraavana aamuna klo 11 perillä Kolarissa. Hintaa lystille tulee auton, neljän lapsen, kahden aikuisen ja koiran kanssa 515 euroa. Takaisin päin junia ei tule, joten ajamme Oulun kautta takaisin kotiin. Yhden hotelliyön kanssa paluumatka ei ole toden näköisesti yhtään halvempi.
Ylläs -sää ja ötökät
Pohjoisessa sää saattaa muuttua rajustikkin lyhyessä ajassa ja niin kävi nytkin. Olin seuraillut lämpötiloja ennen lomaamme ja välillä täällä päästiin jo yli 20 asteeseen. Meidän lomaviikollamme sää on ollut sateinen ja laskenut välillä kahteen asteeseen. Välillä on kuitenkin myös paistanut aurinko, eikä kylmä sää ole oikeastaan meitä juurikaan hidastanut. Kylmä alkukesä on myös siitä suotuisa, ettei sääskiä tai muita ötököitä ole oikeastaan ollut yhtään.
No juu, lähdin siis Ylläkselle melko skeptisin mielin. Tai jos tarkkoja ollaan, mökkimme sijaitsee Äkäslompolossa, melko lähellä Jounin kauppaa. Ainut mitä olin etukäteen tehnyt loman suhteen oli googlailu, josko alueella olisi tarjota opastettuja valokuvausretkiä. Löysinkin melko kiinnostavan yrityksen, Artic Frontierin, jolla kuitenkaan ei ollut tarjota retkiä juhannus viikolla.
Kesänkijärvi
Lapset hinkuivat vuokralle fatbikejä, ja niiden vuokraaminen olikin parasta mitä saatoimme tehdä. Pyörien vuokra vaihteli 20e -45e/pv. Ensimmäisenä päivänä teimme helpohkon noin 8 km retken Kesänkijärven ympäri. Samalla reissulla myös kiipesimme ylös Pirunkuruun maisemia ihailemaan. Kesänkijärven päässä on mukava paikka tehdä tulet ja syödä eväät. Allekirjoittanut arvostaa myös siistejä vessoja. Vaikka pyöräilyosuus oli tässä melko leppoisa, teki kiipeäminen osansa ja kotona koko jengi painoi saunan kautta sänkyyn. En ole aikoihin nukkunut niin hyvin!
Luontokeskus Kellokas ja Varkaankuru
Seuraavana päivänä lähdimme tutustumaan luontokeskus Kellokkaaseen. Olemme ottaneet tavaksi käydä luontokeskuksessa, jos sellainen on tarjolla. Ne ovat ilmaisia, näyttelyt ovat mielenkiintoisia ja niissä on usein huomioitu lapsikävijät erittäin hyvin. Tällä kertaa vaihtuvassa näyttelyssä sattui olemaan Hannu Hautalan valokuvanäyttely. Kellokkaasta lähtee useampikin luontopolku, me valitsimme Varkaankurun Velhonpolun (n.3,5km), jota kuvaillaan Suomen kauneimmaksi luontopoluksi. Ja upea se olikin.
Hangaskuru
Koska Fatbike retki oli parasta, mitä 11 ja 13 -vuotiaat pojat tiesivät, vuokrasimme pyörät vielä toiseksi päiväksi. Tällä kertaa valitsimme hieman vaativamman reitin Hangaskurun laavulle. Reittien vaativuus on melko helppo arvioida maastopyöräkartan avulla, jossa reitit on koodattu vaikeusasteensa mukaan. Karttoja myydään (6e) esimerkiksi vuokraamolla ja Jounin kaupassa. Yhteensä matkaa kertyi noin 15km, josta suunnilleen puolet oli ylämäkeä ja vastaavasti puolet alamäkeä. Onneksi suurin osa noususta tapahtui menomatkalla ja takaisin päin sama matka taittui ihan hujauksessa alamäkeä lasketeltaessa. Kaiken kaikkiaan reitti oli sellainen, että tälläinen varhaiskeski-ikäinen mamma vailla aikaisempaa maastopyöräilykokemusta selvisi siitä melko hyvin. Kaiken kaikkiaan reissu oli koleasta säästä ja sadekuuroista huolimatta upea. Viimeistään tässä vaiheessa minun oli myönnettävä, että Ylläs oli loistava matkakohde meidän perheelle.
Kalareissu Rautujärvelle
Poikamme on innokas kalamies ja hänen toiveensa oli päästä kalaan. Otimme yhteyttä Ylläsguiden Ilkka Mäkeen, joka lupasi viedä perheemme kalaan. Retki oli täyden palvelun reissu. Meillä oli mukana vain lämpimät sään mukaiset vaatteet ja Ilkka hoiti kaiken muun eväistä kalastuslupiin ja -tarvikkeisiin. Saimme opastuksen kalastuksen saloihin ja ryhdyimme hommiin. Järveen on istutettu taimenta ja kirjolohta, mutta me saimme saaliiksi ahvenia. Lähdimme tyytyväisinä kotiin “kassi täynnä” kaloja ja iloisella mielellä. Suosittelemme lämpimästi Ilkan palveluita kaikille matkaajille. Noin neljän tunnin retken hinta oli 85e / aikuinen ja lapset -50%.
Kaiken kaikkiaan Ylläs on yllättänyt kauneudellaan ja monipuolisuudellaan. Sää ei ole haitannut, kun sen ei ole antanut häiritä. Ainut mistä ruokabloggaaja jää nipottamaan on ruokatarjonta. Ylläksen nettisivuilla esitellään useita eri ravintoloita, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että suurin osa niistä on kesäaikaan suljettu. Olemme yhden kerran käyneet syömässä (ainoassa löytämässämme auki olevassa) ravintola Rouhessa, joka oli TripAdvisorin eniten ääniä saanut ravintola näillä huudeilla. Itse söin siellä “murikat” eli eräänlaisia tapaksia talon tapaan. Annokset kuulostivat hyviltä, oli savuahventa, poronkieltä, sienipiirakkaa, metsäkaurista ja tiikerirapuja. Annokset sinällään olivat melko maukkaita, mutta ruoka oli hukutettu erilaisiin kastikkeisiin. Oli aiolia, yrttiöljyä, balsamicoa, vadelmakastiketta, etikakurkkuja, lakkoja ja jo sun mitä. Samat yrttiöljyt ja balsamicot löytyivät myös miehen tilaamasta paistetusta rautufileestä. Monesti vähemmän on enemmän ja se pätee tässäkin tapauksessa.
Olen itse asiassa sitä mieltä, että monesti hyvä, rakkaudella tehty kotiruoka ilman turhaa hienostelua toimii paremmin kuin ruoka, josta paistaa liika yrittäminen. Just nyt mulle maistuisi kunnon lohikeitto!
Kyllä ens suvena suunnataan meilläkin pohjoiseen. Kuulosti niin houkuttelevalta.
Suosittelen, Lapsin kesä on maineensa veroinen. Mä en oikeen edes tiennyt mitä yötön yö tarkoittaa ennen meidän reissua <3