Olen jo pitkään haaveillut reissusta Pohjanmaalle tutustumaan Kyrö Distilleryyn. Olen seurannut yrityksen taivalta mielenkiinnolla, sillä yksi yrityksen takana olevista yrittäjistä on vanhoja lapsuuden kavereitani. Tarina on huikea, yritys on huikea ja tuote on huikea, vaikka varsinaista päätuotetta, ruisviskiä ei vielä olekaan päästy maistamaan. Gini sen sijaan on niittänyt maailmalla mainetta ja kunniaa.
Odotuksiini vastattiin aivan yllättäin, kun pääsin retkelle Isokyröön muiden ruokabloggaajien kanssa. Ja millainen reissu meillä olikaan! Olen aivan väärä ihminen kertomaan teille ginin tai ruisviskin tislaamisesta, osaan vain sanoa, että promeininkiä. Hienoja steampunk henkisiä laitteita, viljeliältä ostettu vanha mylly ja omasta pihasta kerättyä mesiangervoa. Menkää ja katsokaa itse!
Mutta se tarina, mikä sitoo kaiken yhteen on loistava. Viisi kaverusta keksii saunan lauteilla, että mitäs jos ruvettaisiin tekemään ruisviskiä. Isossakyrössä, vanhassa meijerissä, jossa aikanaan on tehty Oltermannia. Ostettaisiin ruiskin paikallisilta viljeliöiltä. Mentäisiin ja tehtäisiin, vaikka mistään ei alkuun mitään tiedettäisikään. Kyrö Distilleryn tarina kertoo uskaltamisesta, intohimosta, luottamuksesta ja suomalaisesta sisusta. Ja se uppoaa meikäläiseen kuin veitsi voihin.
Kaikki Kyrö Distilleryssä tukee tarinaa. Fontti on napattu lähellä sijaitsevasta Napuen taistelun muistomerkistä. Koskue on paikallinen kylä. Markkinointi materiaalissa vilahtelevat yrittäjien omat pyllyt. Kaikki on tarkkaan harkitun huoletonta, vierastalon tapetteja myöten.
Huomaatteko, olen täysin vakuuttunut. Kyllä, jos joku osaa PR:n, niin se on Kyrö Distillery.
Ihan alkuun pääsimme kierrokselle tislaamoon. Meille esiteltiin toimintaa hauskoilla tarinoilla höystettynä. Itsehän en ymmärtänyt mistään mitään, mutta nauratti. Ja ihastutti. Kuinka rohkeaa! Kuinka uskaliasta! Kuinka kekseliästä! Kuinka kunnianhimoista!
Onneksi mukana oli myös proginijengiä. Kuten kuvasta näkyy, niin eräillä meistä oli hyvinkin lämmin suhde giniin.
Kyrö Distillery on kasvanut vauhdilla. Alkuun tavoitteena oli pullottaa 20 000 pulloa vuodessa ja kaikki pullotettiin käsin. Tänä vuonna tavoite on pullottaa 500 000 pulloa giniä. Sitä varten on onneksi jo vähän enemmän automatisoidut systeemit. Jos en ihan väärin muista, niin Kyrö Distilleryn osuus kaikesta suomessa myydystä ginistä on jo 10%. Ja se on kuulkaa paljon se.
Tiedättekö sen tunteen kun Suomi voittaa urheilussa kultaa ja se tuntuu siltä, kun olisi itsekkin vähän voittaja? Mulle tuli samanlainen olo Kyrö Distilleryn tarinaa kuunnellessa. Että tässä sitä Suomi ponnistaa maailman kartalle, kyllä saa olla ylpee oman kylän pojista! Että tavallaanhan tässä ollaan itse kukin mukana voittaja joukkueessa. Ainakin niiden muutamien ginipullojen verran, jotka olen Alkosta kotiini kantanut.
Mutta takaisin meidän vierailuun. Tislaamo vierailun päätteeksi pääsimme tastingiin ja kokeilemaan omien ginien maustamista. Sanottakoon, että mun ei ihan vielä kannata jättää leipätyötäni ginibisneksen takia. Tyydyn jatkossakin tilaamaan drinkkini ja ostamaan ginini ihan valmiina. Mutta hauskaa ja opettavaista se oli. Tajusin esimerkiksi ensimmäistä kertaa sen ruisviskijutun. Kädet tuoksuivat kuin olisi pyöritellyt vasta paistettua limppua käsissään.
Dinneri meille tarjoiltiin Kyrönmaan matkailun edistämiskeskuksessa eli tislaamon yhteydessä sijaitsevassa ravintolassa. Erinomaiset tarjoilut meille toimitti Seinäjoella toimiva ravintola Juurella. Suosittelen.
Yövyimme aivan tislaamon vieressä sijaitsevassa vierastalossa. Vierastalo valmistui juuri ennen reissuamme, sillä taisimme olla toiset talossa majoittuneet vieraat. Talo oli todella upeasti remontoitu ja taidolla sisustettu. Koska meitä oli matkassa ruokabloggaaja jengi, niin järjestimme yhdessä ihanan brunssin ennen kotiin lähtöämme.
Aivan ihana reissu kerta kaikkiaan. Kiitos Vielä kutsusta Nanna – Kaikki äitini reseptit ja Kyrönmaan matkailun edistämiskeskus. Mukana reissussa olivat myös Jenni – Liemessä, Saara –Viimeistä murua myöten, Hanna – Hannan soppa, Veera – Queen of Delicious ja Merituuli – Silläsipuli ja Nelle –Siskot kokkaa
Olipahan reissu! Kiitos sinullekin seurasta.
Kiitos itsellesi! Oli kyllä kerrassaan hauskaa 🙂
Oi jospa oisin saanut olla mukana! Vähän samanlainen ylpeä fiilis tuli kans Helsinki DIstilling Co. kierroksella. Mahtavaa, että tällaisia tyyppejä on!
Mä aina oikeen liikutun sellaisista stooreista, joissa ihmiset on heittäytyneet intohimoisesti tekemään jotakin itselleen tärkeää! Mun mielestä se rohkeus ja sitoutuminen ja usko siihen omaan tekemiseen on valtavan ihailtavaa.
Näyttää olleen superkivaa! Mielettömältä näyttää ja ihana että suomalaisey yritykset menestyy niin kotimaassa kuin maailmallakin! <3
Niinpä! Jotenkin erityisen ilahduttavaa kuulla hyviä uutisia näinä aikoina.
Hauskan ja mielenkiintoisen kuuloinen reissu.
Minä olen aina ollut vähän huono juomaan giniä – gin&tonic ei todellakaan ole kuulunut lempijuomiini.
Nykyisen ginibuumin myötä olen onneksi tajunnut, että juju on annostelussa ja siinä, mitä giniä käyttää.
Nyt on kesäjuomakseni selvästi vakiintunut juurikin gin&tonic, muttei mikä tahansa. Sekoitan kotona Napue-giniä ja Fentman’s Elderfloweria, pistän sekaan vadelmia ja minttua ja nautin jääpalojen kanssa viilennettynä. Ihan huippuhyvää!
Täytyy kokeilla, kiitos vinkistä!
Elämäni ensimmäinen alkoholimoka oli juoda viskiä nuorena, ennen en ollut alkoholia edes maistanut. Sen kokemuksen jälkeen olen kiertänyt kirkaat aika kaukaa 😀 Mukavalta ja mielenkiintoiselta reissulta siitäkin huolimatta näyttää.
Oi, ei ehkä paras mahdollinen alku viskin maistelulle 😀
Harmittaa, että en ehtinyt mukaan..mutta muistan vielä juttuni jonkun vuoden takaa, jonka otsikko oli, että ‘Pojat pyllyt paljaina..’
Harmittaa, että en ehtinyt mukaan, mutta muistan vielä juttuni muutaman vuoden takaa, jonka otsikoin, että ‘Pojat pyllyt paljaina..’
Reissulla tulikin idea, että seuraava mainos olisi videon muodossa 😉
Ihana juttu – siis sekä tämä sinun juttu että kyröläisten juttu.
Uskalluksesta, pienestä hulluudesta ja sisusta syntyy usein parhaat jutut, niin Kyrö Distillerykin. Tarina on ihan huikea, mutta niin on työmääräkin. Arvosta ihan hiiteen!