Långvik on Kirkkonummella luonnon keskellä sijaitseva kylpylähotelli. Täydellinen paikka lyhyeen irtiottoon arjesta.
Olenko jo kertonut, että minulla on ehkä maailman kaikkeuden ihanin mies? Näin nimittäin on. Eikä vähiten siksi, että sain häneltä joululahjaksi rentoutus ja hemmottelu hetken Långviikin hotellissa. Ihan yksin, omassa seurassani. Lahjaan sisältyi vapaavalintainen hoito spa -osastolla ja sen jälkeen drinkki ja dinneri yläkerran ravintolassa.
Kuten moni äiti, yrittäjä tai ihan vaan elämän tuulissa riutunut ihminen tietää, on oman ajan ottaminen välillä todella vaikeaa. Sitä on kaikenlaista, minkä nostaa oman ajan edelle. On lasten harrastuksia, kotitöitä, oikeita töitä, hyödyllisiä ja tärkeitä asioita. Ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä, läksyjen tekoa, hampaiden kiristelyä. Tiedättehän.
Niihin samoihin syihin loppui syksyllä myös liikuntaharrastukseni. Elämä tuli eteen ja kiire ja stressi. Kunnes havahduin Intian lomallani siihen, kuinka tärkeää oman ajan ottaminen on. Mieheni oli havahtunut tähän jo aikaisemmin, sillä lahjakortti Långviikkiin tuli ennen Intian matkaa.
Tällä viikolla vihdoin oli minulla oli mahdollisuus päästä rentoutumaan ja nauttimaan lahjastani.
Långvik – Spa
Olin valinnut rentouttavan koko vartalohieronnan ja kasvohoidon. Hotellin respasta sain pyyhkeen, kylpytakin ja tohvelit ja ne kourassa marssin spa-osastolle. Vaihdoin ylleni asiaankuuluvat varusteet ja minut ohjattiin rentoutushuoneeseen odottamaan hoitoni alkamista. Siinä lämmitetyillä lökötuoleilla maatessani pääsin jo mukavasti ylellisiin ja sangen rentoutuneisiin fiiliksiin.
Sitten mut jo kutsuttiinkin hoitohuoneeseen. Olo oli vähän koominenkin kun tapsuttelin valkoisissa släpäreissä kylpytakki päällä hierojan perässä käytävää pitkin. Mutta hoidossa kyllä hymyhyytyi. Hyvällä tavalla siis. Siinä kun makasi lämpimien vällyjen välissä ja kuunteli rentoutusmusiikkia ja haisteli jotain miellyttävää tuoksua pääsi nopeasti irti arjesta.
Hieronta käsitti koko vartalon. Minulla oli pohkeiden ja alaselän lihakset kipeänä edellispäivän treeneistä, joten niitä hierottaessa tuntui pientä kipua silloin tällöin, mutta muuten hieronta oli rentouttavaa, ei liian hivelevää, vaan mukavan napakkaa. Hieman yllättävää oli mahan hieronta ja aluksi pieni nolostus valtasi minut, mutta sitten ajattelin, että antaa mennä. Minä nautin rentoutuksesta koko rahalla. Yhdessä vaiheessa pääni oli kuin aromipesässä hautumassa, en tiedä miksi, mutta se oli ihanaa.
Se on muuten ihmeellistä miten hieronnassa ajantaju katoaa ja koko ihanuus loppuu äkisti. Samaan aikaan rentoutuminen on kuitenkin niin täydellistä, että ajattelee, että on ollut pöydällä pienen ikuisuuden. Miksi en hemmottele itseäni useammin? Olisin varmasti parempi ihminen! Enkä yhtään niin takakireä kuin nykyisin.
Kaikkiin hoitoihin kuuluu myös mahdollisuus uida ja saunoa hotellin allasosastolla. Minä menin hoidon jälkeen muhimaan höyrysaunaan. Ja pakko oli testata myös infrapunasauna. Uimaan en tohtinut mennä, sillä pelkäsin kylmän veden karkoittavan eufoorisen oloni.
Långvik – Ravintola
Tarpeeksi saunottuani suuntasin matkani hotellin ravintolaan. Ihan vaatteet päällä, kylpytakin hylkäsin haikein mielin spa-osastolle. Ravintola oli tyhjä, joten sain vapaasti valita parhaan paikan. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Valitsin maisteluun Kirkkonummi menun, Apple & passio drinkin ja lasin suositusviiniä pääruuan kanssa.
Kirkkonummi menu
Herkkutattikeittoa ja omenaa
Kevyesti savustettua siikaa, vehnähelmiä ja hummerikastiketta
Vaniljavanukasta, vadelmaa ja mustikkasorbettia
Herkkutattikeitto oli taivaallista. Eteeni tuotiin lautanen, jossa oli kauniisti aseteltu omenakuutiot ja inkiväärivaahto, ja hetken jo ehdin pohtia, että tässä on kyllä keitto viety kokonaan uusille leveleille, ennen kuin tarjoilija kaatoi tattikeiton lautaselle. Sanoinko jo, että se oli herkullista. Savustettu siika oli sekin hyvää. Vehnähelmiä oli ehkä makuuni hieman runsaasti verrattuna hummerikastikkeeseen. Annos oli kuitenkin kaiken kaikkiaan herkullinen. Jälkiruoka oli kaunis ja ainut mistä edes muistin yrittää ottaa kuvan. Muiden annosten kimppuun syöksyin sellaisella vauhdilla, että kuvaaminen tuli mieleen vasta kun olin nuollut lautasen. Jälkiruoka ei ollut ykkössuosikkini. Jostain syystä vanilijavanukas ja mustikkasorbetti eivät olleet suussani match made in heaven.
Pieni miinus ehkä myös siitä, että siinä illallista nauttiessani tilan toisella puolella suoritettiin sound chekkiä. Tila on jaettu kahtia vain verhoilla, mutta äänet kuuluivat kyllä. Jälkiruuan viimeisiä lusikallisia nauttiessani verhon takana alkoivat “firman pikkujoulut”, johon sisältyi talent show. Valitettavasti oma elämykseni sisälsi vain talenttien kuulemisen, eikä näkemistä, joka ei ainakaan auttanut asiaa.
Palvelu oli kuitenkin Långviikissa omaa luokkaansa. Ystävällistä ja nopeaa. Siitä täydet pisteet. Haluan tulla uudestaan.
Kokonaisuutena Långviikissa viettämäni iltapäivä oli ihana, täydellisen tervetullut rentoutushetki arjen keskelle. Kiitos Tane, ihana joululahja. Pus.
Jos Långvik kiinnostaa, niin kannattaa lukea myös tämä edellinen juttu.
Kuulostaa ihan loistavalta hemmottelulta. Tuollaiset irtiotot vaan antaa niin paljon energiaa!
Niinpä! Pitäisi useamminkin tehdä tälläisiä pieniä hemmottelu päiviä itseksensä!
Paikka on tosiaan käymisen arvoinen. Me olemme olleet siellä Långweekendin aikana. Hyvä idea heiltä: kylpylä, ruoka ja leffa.
http://westendmum.fi
Mä en ole koskaan ollut yötä, mutta olispa ihanaa!
Oi että mikä ihana hemmottelupäivä! Ihan täydellinen. En oo koskaan käynyt Långvikissa, mutta vaikuttaa aivan tosi kivalle.
Voi miten ihana ajatus mieheltäsi! Oli varmasti ihanan rentouttavaa ja irtiotto arjesta.4 Pääsin ihan rentoutumisfiiliksiin tässä itsekin 🙂
Olis kyllä hyvä tehdä säännöllisesti jotain mukavaa ihan itsekseen. 🙂
Oli todella ihana lahja mieheltäsi! kaiken arkihäsellyksen keskellä on ihana hengähtää hetki ja syödä hyvin. Sopiiko kysyä millä sinä lahjoit miestäsi?
Joo! Mä annoin sille Joutsenen untuvapeiton, kun se raukka aina palelee öisin. Nyt haluisin sellaisen itsekkin, ihan kuin ihanassa hotellissa.
Oli pakko lukea tämä, sillä asuin lapsuuden Kopin kurssikeskusta eli nykyistä Långvik-hotellia vastapäätä eli merenlahden toisella puolella. Siitä sitten veneellä sousin kavereiden luo sinne toiselle puolelle. Niiden vanhemmat oli KOP:issä töissä 🙂
No ei oo totta, mä olen myös lapsuudessani asunut täällä, tai vuodesta -95 asti. Mutta lähellä vanhaa Kokkosen puutarhaa, jos tiedät mestan. 🙂
Oikeesti! Aika mahtavaa. Mä muutin noihin aikoihin pois Långvikista tai joskus 94 ehkä ☺️
Ihana paikka, ihana mies ja ihana oma-aika!
Aamen.