Rakastan kirjoja. Erityisesti ruokakirjoja. Sellaisia, jotka saavat selaamaan yhä uudestaan ja uudestaan, ihailemaan kuvia ja pysähtymään lähes jokaisen reseptin kohdalle. Jopa siinä määrin, ettei saa aikaiseksi kokeilla yhtään reseptiä, koska jokainen tuntuu siltä, että juuri siitä olisi hyvä aloittaa. Juuri sellaisia kirjoja ovat Mari Moilasen Syötäviä vietäviä ja Ilkka Isotalon ja Santeri Vuosaran Säilö ja kokkaa.
Muistatteko muuten, mikä on ollut ensimmäinen hankkimanne keittokirja? Minä muistan, se oli yhdeksänkymmentä luvun lopulla hankittu Pirkka keittokirja. Hankin sen, kun muutin ensimmäistä kertaa pois kotoa, Englantiin. Kirja on minulla käytössä vieläkin, sieltä löytyvät ohjeet lettuihin, pannukakkuun, sämpylöihin ja etu- ja takakansista erilaisia reseptejä, jotka kirjoitin muistiin Englannissa asuessani. Ihana nostalgia pläjäys aina kun kirjaa selailee. Ehkä kirjojen merkitys onkin just siinä, että parhaimmillaan niihin liittyy niin paljon muutakin kuin vaan se sisältö. Niihin liittyy muistoja ja haaveita, päätöksiä ja muutoksia.
Syötäviä vietäviä kirjan tekijään Mari Moilaseen tutustuin Keep it simple ruokakuvauskurssilla. Tykkäsin heti Mari iloisesta ja mutkattomasta tyylistä. Hänen reseptinsa ovat helposti lähestyttäviä, sellaisia, että tälläinen kotikokkikin uskaltaa tarttua niihin ja rseptien tarvikkeet löytyvät oman kylän kaupalta. Kuvat ovat omaa luokkaansa. Koska itse olen visuaalinen tyyppi, joka selaa keittokirjoista ennemmin kuvia kuin varsinaisesti noudattaa kauhean tarkasti reseptejä, on Syötäviä vietäviä oikeastaan tehty juuri mulle. Olen varma, että ensi jouluna saattaa useampikin kaveri saada juurikin tästä kirjasta peräisin olevan lahjan.
Säilö ja Kokkaa on lkka Isotalon ja Santeri Vuosaran nimensä mukaisesti säilöntään keskittyvä opus. Kirjassa käydään läpi erilaisia säilöntä metodeja aina kuivauksesta pakastamiseen, unohtamatta hilloamista. Kirjassa käsitellään myös itselleni vieraampia menetelmiä kuten öljyyn tai rasvaan säilöminen ja suolaaminen. Kirja innostaa kokeilemaan uutta ja haastamaan itseään säilönnän parissa. Kirjassa on sekaisin sekä vanhoja perinteisiä, että uusia ja innovatiivisia reseptejä. Vai mitä sanotte koivunlehtisokerista ja graavatuista keltuaisista? Minulla oli itseasiassa ilo tutustua Santeriin ja päästä maistamaan muutamaa kirjassa esiteltyä reseptiä tuolla edellä mainitulla kurssilla. Suosittelen lämpimästi Tyrniporkkanoita ja itseasiassa koko kirjaa.
Kirjat on saatu blogin kautta.
Itse olen aika samantyyppinen noiden keittokirjojen suhteen…kuvat ratkaisee ja ei se reseptien noudattaminen niin tarkkaa ole, jos jossain vaiheessa siihen kohtaa pääsee…ahmin pääasiassa silmilläni kaikki ohjeet ja kun ei voi kerralla kaikkia toteuttaa, niin, meinaa ihanuudet unohtua jo uuden ‘silmän ilon’ vallattua paikan 🙂
Minulle visuaalisuus on enempi kuin puoli ruokaa.
Ihanaa viikonloppua!
Mä olen ihan samanlainen! Fiilistelen vaan, enkä oikeen saa kokeiltua mitään. Mutta palaan kyllä sitten reseptien pariin pitkienkin aikojen päästä kun muistan, että olen jossain joskus nähnyt jotain mikä just sopisi johonkin… 😀 Ihanaa viikonloppua myös sinulle!
Lopetin jossain vaiheessa keitto ja leivontakirjojen oston, kun niitä vain tuli ja tuli. Vanhoja ehti vain selata nopeasti läpi, kun oli jo uusia kasallinen odottamassa. Nykyään tilaan kirjaston kautta mielenkiintoisimmat keittokirjat ja ostan sitten ne jotka oikeasti tuntuvat itselleni sopivalta. Tuo syötäviä vietäviä -kirja on kyllä potentiaalinen ostokohde, sen verran lähellä tuo joulu on…
Kirjaston hyödyntäminen onkin järkevää. Mun tulee kyllä hankittua kirjoja, välillä hutejakin, mutta laitan ne sitten kiertoon 🙂