Mä olen viime aikoina lukenut paljon retkeilyblogeja ja fiilistellyt kuvausreissuja Afrikasta Lapin ruskaan. Asiaa ei ole yhtään auttanut se, että mieheni viettää tämän viikon melonta vaelluksella ulkosaaristossa ja myöhemmin syksyllä toisen viikon Lapissa.
Oikeastaan olin sen verran kateellinen, että sisuunnuin. Asun omasta mielestäni kauniilla paikalla, upean luonnon keskellä, mutta silti istun sisällä ja uikutan kun en pääse Lappiin. Nappasin siis kameran mukaan ja lähdin sieneen koiran kanssa.
Olen huomannut että aika ajoin ihminen kaipaa muutosta. Tiedätte kai, syksyisin kaikki jumppatunnit ja ranskankielenryhmät täyttyvät kun aloitetaan uusi elämäntapa, halutaan kehittää ja kehittyä. Ja ei siinä mitään, se on hienoa, että on mahdollisuus kääntää uusi sivu elämässä.
Yrittäjyyden myötä on kuitenkin joutunut miettimään muutosta eri kantilta. Koska työ, eikä sen myötä asunnonkaan vaihtaminen ole mahdollista, vapaa-aikakin on lasten myötä rajallista, finanssi puolesta puhumattakaan, on muutoksen oltava jotakin muuta kuin matkoja ja kielikursseja.
Se mitä itse kaipaan on erilaisia näkökulmia jo olemassa olevaan. Haluan nähdä ja kokea uutta, mutta riittäisikö, jos lähestyisin tuttua ja turvallista uudella tavalla? Voisinko löytää uutta ja innostavaa lähiympäristöstä? Miten saan taltioitua sen, mitä eniten rakastan lähiympäristössäni? Osaanko vangita näkemäni kauneuden?
Kamera kädessä tallustaessani tarkkailin ympäristöä uudella tavalla. Mikä metsäpolun kohta oli minusta kaunein, miten alkavan ruskan saisi taltioitua kameralle? Yht äkkiä olin täynnä intoa ja inspiraatiota. Tuttu lenkki näyttäytyi ihan uudella tavalla, kauniina, haastavana ja palkitsevana.
Valokuvausreissun jälkeen olin kuin uudesti syntynyt. Miehen melontavaellus ei kaihertanut enää, enkä koe tarvitsevani ulkomaan matkaa tyydyttääkseni valokuvausintoani. Mä voin jatkaa haaveilemista, fiilistelyä, suunnittelua ja blogien lukemista ilman kateutta, ja nauttia siitä mitä mulla on koko ajan käden ulottuvilla.
Ja oikeasti, en mä tässä ole mitenkään vähemmälle jäämässä kuin mieheni, sillä mä olen viikonloppuna osallistumassa ruokakuvauskurssille, joka on vähän niin kuin lapinvaellus ja ulkomaanmatka, mutta parempi. Hankin sen itselleni joululahjaksi ja ainakin odotukset on kovat!
