Kirjaa varten on syntynyt koko joukko töitä, jotka eivät lopulliseen kirjaan sitten syystä tai toisesta päätyneet. Tässä niistä yksi. Kuva on yksi suosikeistani. Siihen on taltioitunut hetki veljesten elämää aidoimmillaan. Pidän kuvan vähän synkästä fiiliksestä, joka mustavalkoinen käsittely tukee. Silti sivu on minusta leikkisä ja kuvaa poikieni aktiivista luonnetta. Ehkä hain sivulla sitä arkielämän tilannetta, että vaikka välillä tapellaan, niin silti pääasiassa ollaan parhaita kavereita. Koska sellaista se veljesten elämä on. Tappelua ja sopimista. Painia ja leikkiä.
Tässä sivussa ei ole käytetty mixed mediaa, vaan elävyyttä on tuotu kerrostamalla. Olen nostanut kerroksia ylöspäin kohotarrapaloilla, mutta myös eri paksuiset materiaalit luovat kolmeuloittesen tunnelman.
Muutoin sivu on syntynyt helposti, sen kummempia ajattelematta. Se on työskenetelyssä monesti parasta. Kädet vain alkavat hakemaan sopivia tarvikkeita, muotoja ja sommittelua. Pää seuraa jäljessä, eikä häiritse työskentelyä liialla itsekritiikillä tai muulla kyseenalaistamisella. Lopputulos on joskus hyvä, joskus huono, mutta prosessi on aina yhtä hieno kokemus.
Hei Minna! Oli ihana tutustua suhun eilen Pingissä. 🙂
Kiitos samoin!