Ystävänpäivän kynnyksellä askartelutkin muuttuvat aika hempeiksi. On sydämiä. vaaleanpunaista ja ihanaa rakkautta. Saa olla vähän hömppä. Ihan luvan kanssa. Vaikka vaikka suomalainen kyynikko alkaakin heti puhua amerikkalaisesta keksinnöstä ja rahastuksesta niin minä sanon, että talk to the hand. Meikäläinen voi kerran vuodessa piehtaroida pienessä romantiikan yliannostuksessa, eikä tunnu missään.
Löysin kaappien kätköistä kuvan seurustelumme alkuajoista, muistaakseni kuva on otettu lentokentältä. Minä olen muuttamassa Englantiin ja poikaystäväni on saattamassa minua matkaan. Haikeaa, mutta samalla jännittävän seikkailun alku. Ja harppaus aikuisuuteen. Muutin nimittäin samalla pois kotoa ensimmäistä kertaa elämässäni. Tähän kuvaan tiivistyy niin paljon muistoja omasta nuoruudestani ja yhteisestä matkasta, että oli korkea aika skräpätä se.
Olemme styylanneet vakkariin melko tarkkaan 17 vuotta. Poikaystävästä on tullut aviomies ja lasteni isä. Kuvan ottamisesta on siis ihan muutama vuosi aikaa. Miehelläni kasvaa jo parta ja minulla ei enää ole silmälaseja, muutenhan me ei olla paljoa vanhettu! Ulkoisesti siis. Viisautta toki on kertynyt. Eh?
Ystävänpäivä skräppäys
Rakkautta ja ystävyyttä, joka meidänkin parisuhteen perusta on, kannattaa taltioida. Skräppäämällä tärkeistä ihmisistä tulee samalla sanoneeksi ääneen asioita, jotka monesti jäävät arjen jalkoihin. Samalla kun askartelee tulee pysähdyttyä miettimään sitä, miksi se toinen ihminen on tärkeä ja rakas. Ja se kuulkaa on tärkeää. Ei pelkästään ystävänpäivänä vaan ihan säännöllisesti, mielellään ihan joka ikinen päivä. Rakkaussivuja ei ehkä ihan joka päivä ehdi tekemään, mutta niitäkin kannattaa tehdä säännöllisesti. Elämässä tulee nimittäin eteen aikoja, jolloin niihin rakkautta ja yhteisiä hetkiä taltioiviin sivuihin on hyvä palata. Skräppäämällä voi melkein kuin varastoida hyvää oloa tai ainakin sivujen avulla voi vaikeina hetkinä palauttaa mieleen kaiken sen hyvän mitä elämässä on.
Ihana idea on tehdä listoja. Listata syitä miksi toinen on tärkeä. Suomalaiseen kulttuuriin ei perinteisesti kuulu turha tunteilu, mutta karskimpikin ukko saa kyyneleen silmäkulmaan lukiessaan listaa siitä miksi on rakas. Tai mikä ilahduttaisi ystävää enemmän kuin lahjaksi tehty sivu yhteisestä, tärkeästä muistosta. Tai kiitos siitä, että tärkeä ihminen on kulkenut vierellä.
Minun tavoitteeni tänä vuonna on muistaa ystäviäni kortilla. Kortti on nähkääs näinä facebook tervehdysten luvattuina aikoina muodostunut yllättäväksi ja persoonalliseksi valinnaksi. Se huomataan aina.
