Miten menee sokeriaddiktit? Onko himot pysyneet hallinnassa? Itse ole kerrassaan tyytyväinen olooni, sillä viel kertaakaan ei ole tullut sellainen tilanne eteen, että olisi “pakko” saada sokeria. Jopa eräs jälkiruoka on kylässä ollessa nautittu, hedelmärahka ilman lisättyä sokeria.
Muutoin olen pysytellyt erossa myös kaikista sokerittomista herkuista, sillä pyrin tämän tammikuun ajan myös totuttelemaan eroon tavasta syödä makeaa joka välissä. Niinpä en tammikuun aikana vielä meinaa täällä blogissa jakaa kummoisiakaan reseptejä sokerittoman elämän tueksi.
Olemme lasten kanssa viime aikoina keskustelleet paljon herkuttelusta. Kun lapsillakin on herkuton tammikuu, varmistavat he aina välillä onko jokin ruoka “sallittu” vai. En periaatteessa pidä sellaisesta ajatuksesta, että jokin olisi kiellettyä. Vaikka nyt olenkin päättänyt pitää sokerittoman vuoden, ei kukaan ole minulta mitään kieltänyt. Olen vain itse päättänyt valita toisin. Lasten kohdalla asia on ehkä hieman toinen. Ainakin yksi lapsistani on hyvin perso sokerille, jolloin hänen valintojaan on ohjattava. Moni sanoo, ettei kieltäminen ja ehdottomuus ole oikea tapa. Minä taas uskon, että sokerin kanssa totaalinen nolla linja auttaa makuaistia uudelleen muotoutumaan. Kun elää vähän aikaa kokonaan ilman lisättyä sokeria, alkaa maistamaan ruuassa sen luonnollisen makeuden, eikä sokeria enää samalla tavalla kaipaa makean himon tyydyttämiseen. Erityisesti lapsen, joka luontaisesti on sokerille perso, on hyvä välillä olla kokonaan ilman sokeria, jolloin on mahdollista opetella terveellisempien vaihtoehtojen valitsemista, ilman että ne maistuvat liian terveellisille.
Lapsilla herkuttomuus saa kuitenkin välillä mielenkiintoisia piirteitä. Yksi päivä poikani kysyi minulta voimmeko syödä enää lihapullia. Olin hetken aikaa hieman hämmentynyt, kunnes hän ehätti selittämään, että ne kun olivat herkkua. Sokerittomuus on herättänyt hyviä keskusteluita siitä mikä oikeasti on hyvää ruokaa ja tarvitseeko herkun aina olla sokeria.
Olen facebookiin linkannut blogeja, joiden lukemisesta ainakin minä olen saanut tukea ja iloa sokerittomaan elämään. Ja haluan jakaa ne myös tässä, toivottavasti myös sinä löydät blogeista uusia ideoita!
Kaikki luettelon blogeista eivät välttämättä ole 100% sokerittomia, mutta niistä saa paljon inspiraatiota myös sokerittomaan herkutteluun. Ja herkuttelulla tarkoitan tässä yhteydessä kaikkea hyvää ruokaa.
Blogien lisäksi minua inspiroi todella paljon satokausikalenteri. Tuoreiden, sesongissa olevien vihannesten ja hedelmien maku on vertaansa vailla ja ne ovat edullisimmillaan. Kannattaa ehdottomasti tykätä facebookissa, jolloin saat vinkit näppärästi omaan uutisvirtaasi.
Mitkä sivustot sinua inspiroi tai tukee sokerittomuudessa? Olisi kiva jos jakaisit ne!
On ihan uskomatonta, miten paljon on sellaista sallittua syömistä, mihin ei ole lisätty sokeria:) Eilen olimme 9-vuotissynttäreillä ja vähän askarrutti tarjoilun puolesta kun en halua tästä sokerittomuudesta mitään numeroa kyläpaikoissa tehdä. Asiahan tulee väkisinkin esille, jos ei ota mitään, mutta ihanasti oli useampaa sorttia suolaista tarjottavaa. Ihmeellistä miten helppo oli ohittaa täytekakku ja muut makeat ihanat leivonnaiset!
Paljon vaikeammaksi kuvittelin lisätystä sokerista kieltäytymisen. Oletan, että tammikuu menee ihan heittämällä ja jatkoonkin on jo suunnitelmia, mutta katsotaan niitä paremmin kuukauden lopulla.
Kiitos blogivinkeistä. Ja tsemppiä edelleen 🙂
Kiitos tsempeistä! On hauskaa huomata miten jo tässä vaiheessa huomaa miten maistaa raaka-aineiden luonnollisen makeuden paremmin.
10 päivää ilman sokeria ja olo jo nyt ok. Neljä ensimmäistä päivää oli aivan mieletön päänsärky, mutta se johtunee koko ruokavalioni muuttumisesta(ei edes hedelmiä). En tiedä mietn kauan tämä minun kokeilu jatkuu, mutta olen huomannut makuaistin paranevan jo tässä ajassa eli pelkkää positiivista.
Eikö olekin kumma miten nopeasti makuaisti muuttuu? Siksi tää sokeriton kausi on lapsillekin hyvä!