Ei olisi aattona vielä uskonut, että meillä luistellaan muutama päivä myöhemmin luonnon jäällä. Mutta niin vaan luistellaan. Kovin iso pihallamme oleva lampi ei ole, mutta riittävän suuri riemastuttamaan lapsia. Kun talvinen valo vielä antoi parastaan, niin tuloksena pienestä ulkoilusta tuli täydellistä blogimatskua. Vai onko toi vähän liian kyynistä? Ehkä, mutta voin kertoa, että menin viime yönä nukkumaan klo 4.00. Mielenmaisemani on arvaamaton.
Voisi näiden reippailu kuvien perusteella päätellä, että täällä olisi aktiivisempikin emäntä ruudun takana, mutta kakan marjat. Älkää tunteko huonoa omaa tuntoa, jos oma pesueenne ei ole vielä pukenut päälleen joulun jäljiltä. Minä nimittäin olen kärsinyt äärimmäisen huonoista yöunista niskajumini takia, jonka takia hermoni ovat, jos mahdollista, vielä kireammällä kuin normaalisti. Koko perheen ulkoilu on pakollista kahdesta syystä. Se piristää huonosti nukkunutta perheen äitiä ja toisekseen kuluttaa lapsilta energiaa, jolloin ylimääräisen kinastelun mahdollisuus pienenee. Muutenhan meikäläinen makaisi sohvalla 24/7 suklaata kaksin käsin ahmien. Ja visioiden siitä mitä tekisi, jos jaksaisi ylipäätään tehdä jotain.
Väsyneisyydessä on kuitenkin puolensakin. Yön pimeinä tunteina saa ideoita, joita turha älyllisyys ei sensuroi. Näitä helmiä voi sitten paremmassa tolassa alkaa hiomaan ja kenties sieltä löytyy uusia ideoita ensi vuoden varalle. Niistä kuitenkin myöhemmin lisää, nyt meikäläinen jatkaa selviytymistä.
Toivottavasti ensi yönä nukuttaa.
Täälläkin päästään toivon mukaan luistelemaan parin päivän sisään. Tsemppiä ja jaksamista sinne, tiedän tunteen! T. Toinen niskajuminen
Meilläkin lapset luistelivat eilisen päivän järven jäällä. Itse en vielä uskaltanut lähteä retkiluistimilla, vaikka Mies vähän semmosta ehdottelikin.
Onneksi viime yönä sain nukuttua pitkät yöunet. Mutta vaikea oli nukahtaa kun pelkäsi ettei saa unta!
Mä en ole koskaan kokeillut retkiluistelua, mutta se voisi olla hauskaa!