Tervetuloa joulukalenterin yhdeksänteen luukkuun. Tämä on samalla oma osuuteni Blogiringin bloggaajien joulukalenteriin. Käy katsomassa eilisen luukku Lillalove -blogista. Tänään aukeaa kaksi luukkua, joista toinen on nähtävillä Herkkuhovissa. Huomisen luukku aukeaa Vastaisku ankeudelle -blogissa.

Minulla on jo vuosia ollut sama toivomuslista jouluksi. Toivon hyvää suklaata, hyvää kirjaa ja villasukkia. Olen kaikkien kolmen tuotteen suurkuluttaja ja paras hetki jouluna on linnoittautua (lasten mentyä nukkumaan) sohvalle villasukissa hyvän kirjan ja suklaan kanssa.

Yli kymmenen yhteisen vuoden jälkeen mies osaa yleensä ostaa minulle yhden Finlandia ehdokkaista, isältäni saan yleensä voittajan. Lapset ostavat suklaata ja itse olen hankkinut itselleni villasukat. Täydellinen lahjapaketti.

Olen myös kirjalahjojen antaja. Kavereille annan monesti kierrätettyjä kirjoja suoraan omasta hyllystä suositusten kera. Hankin sopivia kirjoja myös pitkin vuotta esimerkiksi kirja- ja kädentaitomessuilta. Harrastuksiin sopivat kirjat ovat monesti tykättyjä lahjoja, kuten myös uudet keittokirjat kokkailua harrastaville ystäville.


Tänä syksynä minulla on ollut ilo tutustua näihin neljään keittokirjaan. Talven maku ja Max 30 min on saatu blogini kautta, sillä niiden kirjoittajat Kira Åkerström-Kekkonen ja Sari Spåra ovat myös Blogirinkiläisiä. Kumpikin kirja on ihana, täynnä houkuttelevia ohjeita.

Max 30 minuuttia on täynnä nopeasti valmistuvia, helppoja ja terveellisiä reseptejä. Ja toden totta, muutaman reseptin kokeiltuani, ne todellakin valmistuvat nopeasti. Kirja sopiikin hyvin lahjaksi vaikka tälläiselle ruuhkavuosiaan elävälle, joka kaipaa arkeen vaihtelua, mutta ei halua käyttää hyvän ruuan kokkaamiseen tuhottomasti aikaa. Kirjan kuvat ovat kauniita ja houkuttelevia, vaikka kannen keltainen väri saattaakin säikäyttää. Lisäksi kirjassa on valmiit kauppalistat, jotka voi näppärästi kuvata kauppaan lähtiessä.

Talven maku (alla) on Sari Spåran toinen kirja ja luontevaa jatkoa ensimmäiselle kirjalle Meren maku. Kirjassa on ihania syksyn ja talven makuja, pitkään haudutettuja patoja, syksyn sadon säilöntää ja itse tehtyjä makeisia. Kirja on jaettu kivasti sesonkien mukaan ja välissä on mukavia fiilistelykuvia ja pieniä tarinoita. Suosittelen kaikille sesonkisyömisestä kiinnostuneille herkkusuille, jotka tykkäävät fiilistellä syksyn ja talven tunnelmaa.

Hankin itselleni etukäteisjoululahjaksi myös Henri Alenin Vuoden keittokirjan ja Katie Quinn Daviesin What Katie ate on the weekend.

Vuoden keittokirjan hankin koska Henkka. Olen hänen suuri faninsa, ruokafilosofiasta ulkoiseen hapitukseen ja tyyliin millä hän tekee asioita. Olen käynyt syömässä kaikissa hänen ravintoloissaan ja totta kai seuraan miestä somessa. Kirjassa on hänelle tuttua hyvää tarinan kerrontaa, jonka kirjan toinen toimittaja, hänen vaimonsa sisko Annukka Oksanen on saanut muutettua sujuvaksi tekstiksi. Reseptit tuntuvat selkeiltä ja helposti lähestyttäviltä. Kirjassa on ruuanlaittoa helpottavia pikku tipseja ja sesonkiajattelua suosivat symbolit. Suosittelen kirjaa kaikille, siis myös sulle. Koska Henkka.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä. What Katie ate. Ostin tämän kirjan puhtaasti kuvien perusteella. En osaa sanoa yhtään mitään resepteistä, enkä mistään muustakaan, koska olen täysin kuvien lumoissa. Mä haluaisin ottaa tuollaisia kuvia. Mä haluaisin järjestää nuo juhlat. Mä haluaisin tarjoilla mun ruokani noista astioista. Mä haluaisin palan Katien ruokaelämää itselleni. Nyt. Kenelle siis suosittelisin kirjaa? No kaikille visualisteille ja wanabee ruokakuvaajille. Kaikille, jotka inspiroituvat hyvistä kuvista.

Onko sinulla antaa keittokirja suosituksia? Olivatko nämä ennestään tuttuja? Luetko ylipäätään enää keittokirjoja?