“On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut”.
-Wiion viestinnän lait.
Ajakohtaisuudessaan pettämättömät sitaatit, ja suoraan seitsemänkymmentä luvulta. Ajatelkaapa nykyajan internet keskustelua. Joku kirjoittaa mielipiteensä jostakin asiasta, joku toinen lukee sen ja tulkitsee asian juuri niin hedelmällisen väärin kun se suinkin on mahdollista. Jonka jälkeen alkuperäinen keskustelija pyrkii selittämään mitä tarkoitti, mutta vasta puoli kumoaa sen tietämällä kirjoittajaa paremmin mitä hän oikeastaan tarkoittikaan.
Tuttu tarinan kulku, eikö?
Olen viime päivinä seurannut Bloggaaja kollegani Emmi Nuorgamin sukupuoliroolitetuista leluista kirjoittaman tekstin aiheuttamaa kohua. Olen samaan aikaan sekä sanaton että surullinen siitä, millaisena uhkana toiset kokevat sen, että joku esittää, ettei lelujen pitäisi olla sukupuolisidonnaisia.
Lukijoille tiedoksi, että komppaan Emmiä ihan täpöllä. Tähän kohtaan annan supervirtuaalihalitsempit siihen suuntaan. Emmin kirjoituksesta lähtenyt kohu on täydellinen esimerkki Wiionin viestinnän laista. On tulkittu eri tavoin, on syytetty ja syyllistetty. On tiedetty mitä on tarkoitettu vaikka niin ei ole kirjoitettu. Asiaa olisi mielenkiintoista pohtia enemmänkin, mutta koska se mylly on lähtenyt pyörimään jo aivan käsittämättömiin sfääreihin annan asian olla omalta osaltani. Kehoitan kuitenkin kurkkaamaan Tyyliä metsästämässä blogiin.
Äitinä sen sijaan olen sitä mieltä, että toivon lapsieni löytävän omat aidot kiinnostuksen kohteensa, vahvuutensa, leikkinsä ja harrastuksensa muiden mielipiteistä riippumatta. Ja ennen kaikkea yhteiskunnan sukupuolirooleista välittämättä. Toivon, että lasteni elämässä tyttönä tai poikana oleminen on vapauttava, ei rajoittava tekijä. Toivon kasvattavani lapsistani rohkeita, tasa-arvoisia ja itsenäisiä ihmisiä. Sellaisia, joiden identiteetti ei rakennu ulkopuolisten odotusten varaan. Toivon kasvattavani aikuisia, jotka eivät lähetä tuiki tuntemattomalle ihmiselle solvauksia ja uhkauksia silloinkaan kun he ovat eri mieltä.
Sen sijaan toivon lasteni kasvavan aikuisiksi, jotka uskaltavat tavoitella unelmiaan. Toivon heillä olevan uskallusta puuttua elämän epäkohtiin ja epätasa-arvoon, silloinkin kun asia ei suoraan kosketa heitä itseään. Toivon lasteni ymmärtävän, että kantaaottamattomuus on kannanotto. Toivon lasteni kasvavan ihmisiksi, jotka kunnioittavat toista ihmistä hänen mielipiteistään riippumatta.
Wiion lait inhimillisestä viestinnästä (1976-78)
1. Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.
1.1 Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
1.2 Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
1.3 Jos viestintä näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
1.4 Jos olet itse viestintään tyytyväinen, niin viestintä varmasti epäonnistuu.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
4. Mitä enemmän viestitään sitä huonommin viestintä onnistuu.
4.1 Mitä enemmän viestitään sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.
6. Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.
Lähde.
Mitä mieltä te olette Wiion laista? Kuulostaako tutulta?
Kirjoitin blogiini muutaman sanasen viestinnästä http://arja-l.blogspot.fi/2015/11/jokunen-sananen-viestinnasta.html
Tuota Emmi Nuorgamin blogia en ole seurannut, mutta jossain vilahti nimi ja jotain asiasta. Ikävältä kuulosti 🙁 Mikä ihmisiä oikein vaivaa?
Olen miettinyt samaa. Mistä se oikein kumpuaa. Koska oikeassa elämässä samaan ilmiöön ei ainakaan samassa mitta kaavassa törmää.
Minä ajattelen asian niin, että kun omaa lastaan oikeasti rakastaa, saa hän leikkiä millä haluaa ja yhtä rakas hän on pukeutui tylliin tai sarkaan sukupuolestaan riippumatta. Meillä pojille piti ostaa barbi, jotta action man:lla oli joku jonka pelastaa 🙂 Lapsista on kasvanut 'multi-talentteja', kun ovat saaneet toteuttaa toiveitaan sukupuolesta riippumatta.
Tulee paha mieli lukiessa tuollaista tekstiä.
Wiion laki toimii ainkain meidän työpaikalla 🙂
Meillä on kotona töitä, jotka ovat selkeästi joko minun tai mieheni hommia. Osa niistä on juuri noiden perinteisten sukupuoliroolien mukaisia osa taas ei. Mun lasteni puolisot kiittävät vielä siitä, että meillä tytöt ja pojat on tehneet ruokaa, leikkineet kotia ja korjanneet omia pyöriään.