Meidän isänpäiväkin oli just sellainen, rento mutta niuho. Me pelattiin lautapelejä, käytiin vesisateessa retkeilemässä ja laitettiin ruokaa yhdessä. Ehkä se niuhous näkyy sitten siinä, että hierotaan sitä menua monta päivää ja etsitään täydellistä kurpitsaraviolin ohjetta (kukahan tässä oikeastaan olikaan se niuho?). Ja se rentous taas siinä, että meinattiin lainata pasta kone naapurista, mutta ei varmistettu, että sellainen on löydettävissä silloin kun sitä tarvitsee. Joten oltiin sitten ilman. Eikä se kakkukaan ollut ihan paras, mutta silti rennosti vedettiin se kaikki.
Rentous näkyy mun suosikki hahmoni, eli meidän isin, olemuksessa monella tapaa. Se on valmis viemään lapset seikkailuihin, niin kuin vaikka vanhan puusillan alle, tai metsäretkelle tai mönkkäriajelulle. Niuho se on silloin kun pitää siivota tai käyttäytyä ihmisiksi. Tai kiinnittää tauluja tai remonteerata kämppää. Aina pitää olla mittanauhat, vatupassit ja muut vempeleet. Sitten se niuhottaa sään mukaisesta vaatetuksesta, turvavöistä ja liiasta pelaamisesta. Ja pyykkien vääränlaisesta pesemisestä ja erityisesti tiskikoneen väärästä täyttöjärjestyksestä. Diggaan siitä täysillä.
Ihanaa isänpäivän jälkeistä maanantaita, silleen sopivan rennolla, mutta vähän niuholla tavalla.
