Erityislapsi. Koko sana tuntuu suussa oudolta. Ei tule juurikaan puhuttua omasta lapsestaan erityislapsena. Se kuulostaa kornilta. Miksi hän juuri olisi erityinen? Erityisempi kuin muut.
Pitäisi varmaan totutella erityiseen, sillä syksyllä erityisyys iskee takaisin voimalla. Koulussa ja harrastuksissa. Tilanteissa, joissa sitä vähiten odottaa. Niin kuin vaikka koulun uimapäivänä. Lapsi joka rakastaa uimista, ei halua mennä kouluun, koska “ei saa edes hypätä”. Kaikki itkevät, lapsi ei suostu pukemaan. Lopulta sitä ymmärtää mistä hätä kumpuaa. Lapsi ei tiedä mitä koulussa tapahtuu, miten uimaan mennään, eikä sitä kuka tulee hänen mukaansa. Erityinen rauhoittuu kun asia käydään hänen kanssaan läpi. Mietitään keitä muita tulee uimaan. Rauhoitellaan, kerrataan, pohditaan. Saadaan kaikki kouluun.
Tänä syksynä meitä on ilahduttanut uusi aine, englanti. Englannin kirjan mukana tulee CD-levy, joten lukeminen ei ole oppimisen esteenä. Oppimismotivaatio on huipussaan. CD:tä kuunnellaan, vaikka läksyjä ei olisikaan. On ihanaa nähdä oppimisen iloa! Kun koulussa oppiminen perustuu lukutaidolle on haastavaa pysyä mukana oppimisessa kun lukutaito laahaa perässä. Muihinkin aineisiin on suositeltu äänikirjoja oppimisen tueksi, mutta niiden saaminen kuulema kestää. Vaatii varmaan pientä leijonaemoilua, että äänikirjat saadaan. Ja voihan olla, että into laantuu. On kuitenkin ollut kullan arvoista, sekä lapselle, että meille vanhemmille, päästä kokemaan se ilo, minkä oppiminen parhaillaan aiheuttaa.
Tälläisissä tilanteissa jää miettimään sitä, että onko erikoiseni tarpeeksi erikoinen? Onko minulla oikeus leijonaemoilla? Onko lapsellani oikeus saada tarvittava apu oppimiseensa? Eikö hänellä kuitenkin ole samanlainen oikeus oppia kuin muillakin lapsilla? Onko apuvälineet kuitenkin tarkoitettu vielä erityisemmille?
Kuule,kyllä sinä olet leijonaemo ihan täydestä sydämestä 🙂 <3 Oon iteki monesti miettiny,miksi puhutaan erityis-lapsista. Toisaalta parempi tuokin kuin että puhuttaisiin kehitys-vammaisesta. Kun eihän lapsella aina välttämättä ole mitään vammaa,varsinkaan sellaista,mikä näkyisi päälle päin. Silti…joskus tekee kipeää katsoa vierestä,kun monessa asiassa toiset,ne nuoremmat menee edelle ja rakas lapsi jää hieman syrjään/ taka-alalle. Tällainen lapsi on aarre,aarre,jota ei monet "normaalit" ihmiset näe/huomaa,juuri näissä ihanissa teoissa ja sanoissa,mitä lapsi osoittaa.Arki voi olla haastavaa,mutta päivääkään en antaisi pois <3
ihan samanlainen oikeus sinulla on olla leijonaemo kuin muillakii joilla on erityislapsi syystä tai toisesta 🙂 mei pojalla on koulussa mahdollista saada helpotettuja koulu aineita muuten samaa opetusta mutta kirja on itsessään helpompi tai ehkä siinä on enemmän kuvilla kerrottu sama asia kuin tekstillä. meilläkään poitsu ei kovin mielellän lue paitsi aku ankkaa.
Ihanasti kirjoitit lapsestasi. Lapsi on aina erityinen äidille. Toivottavasti oppimisen riemu toistuu uudelleenkin ja muissakin oppiaineissa. Mukavaa kouluvuotta teidän perheelle!
Hieno kirjoitus. Erityislapsen äitinä tuttuja ajatuksia. Meillä erityis-sana tarkoittaa erityisen hienoa erityispiirrettä, luonteenominaisuutta. Ei sairautta tai kehityshäiriötä, vaan osa persoonaa. Se, mikä lapsestani tekee juuri hänet.
<3 <3 <3!
Mä teen töitä kehitysvammaisten kanssa ja olen ehkä tottunut siihen, eikä se sanana sisällä mulle mitään arvomerkitystä. Ajattelen, että kehitysvammaisuus on ominaisuus kuten vaikka likinäkö. Se ei määritä ihmistä kokonaan. Erityislapsi on mulle vaikeampi, osittain tietenkin koska omalapsi luokitellaan tähän kategoriaan. Toisaalta erityislapsi on tulkinnan varaisempi. Ei meillä ole esimerkiksi mitään diagnoosia, joka ikään kuin kertoisi, että kyseessä on erityislapsi koska.
Ehkä se on juuri se diagnoosin puute joka kyseenalaistaa mun mielessä sen, että ollaanko oikeutettuja kaikkiin tukiin, mitä tarvittaisiin. Tavallaan ihan hölmöä, mutta sitä jotenkin ajattelee, että muita jotka isommin tarvitsevat niitä tukia.
Hyvä näkökulma. Näinhän se on. Silloin kaikki ovat erityisiä. <3
Saimme juuri kirjastosta Celia kirjastokortin, jolla voi lainata kuuntelukirjoja. Se ainakin vaikutti hyvältä!
<3 !