Kuten jotkut teistä ehkä muistavatkin, niin teen töitä kehitysvammaisten parissa. Meillä on perhekoti, joka tarkoittaa sitä, että jaamme kotimme kehitysvammaisten henkilöiden kanssa. Jos sinua kiinnostaa enemmän perhekoti työ, niin katsomassa nettisivujamme osoitteessa perhekotivipunen.fi.
Tänään meillä tehtiin viinimarjamehua. Vaikka askare sinällään on aika perustouhua, niin minusta se tuo hyvin esille sen, mihin täällä Vipusessa pyrimme. Asukkaat ovat koko kesän hoitaneet puutarhaa. On leikattu ruohoa, kitketty kukkapenkkejä ja kasteltu kasvimaata. On seurattu marjojen kypsymistä ja lopulta poimittu marjat talteen. Kun mehustamiseen sitten päästään kuuluu siihenkin monta työvaihetta. On pullojen pesua, sokerin kaatamista, pullottamista ja jääkaappiin tilan tekemistä. Ja kun lopulta päästään maistamaan mehua, voidaan toden teolla sanoa, että tämä mehu on yhdessä tehty. Jokainen on jossakin vaiheessa ollut mukana, oman kokoisellaan panoksella.
Eikä yhtään hullumpaa ole sekään, että talven mittaan saadaan juoda itse tehtyä mehua ja muistella kesää. On aika eri asia syödä ja juoda sellaisia asioita, joiden alkuperän tuntee ja tietää aivan varmasti mitä syöty ruoka sisältää.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan mehun tekeminen on monessa suhteessa tärkeää. Se antaa meille mielekästä työtä jonka tuloksista saamme konkreettisesti nauttia pitkän aikaa. Ja ennen kaikkea, jokainen voi mehua juodessaan ajatella, että minä tein tämän.
Mitenkäs teidän mehut etenee? Millaisia mehuja olette tehneet?
Meillä pistettiin melkein kaikki viinimarjat mehuksi, koska minun mustikoiden rohmuaminen metsästä meni sen verran överiksi ettei sinne oikeen mahdu enää mitään muuta :D!
Perhekotityö on todella hienoa ja kiinnostavaa, mutta varmasti myös välillä rankkaa… Omat vanhempani työskentelivät läpi työelämänsä kehitysvammaisten parissa, jonka vuoksi perhekotitoiminta ja työkeskustoiminta on tullut tutuksi…
Me yleensä pakastamme marjat ja teemme mehua ja hilloa talven mittaan. Jos olisi kellari niin sen hyllyt notkuisivat mehupulloista, mutta kun kellaria ei ole.
Kävimme mieheni kanssa Pride- koulutuksen jokunen vuosi sitten. Ajattelimme, että sijaislapsi/lapset olisi meidän perheen juttu. Sitten jouduimme lykkäämään ideaa, kun resurssit eivät riittäneet. Nyt haave tulee ehkä todeksi joskus myöhemmin. Nyt mennään näin.
Mulla on tapana kans pakastaa marjat ensin ja tarpeen mukaan sit mehustaa talven aikana 🙂 Sekamehua(raparperi+puolukka+mustaherukka) tai pelkästään mustaherukka-mehua..Jään seuraamaan blogiasi,meillä useampi erityis-lapsi ja suur-perhe.
Ihanan iloisen näköisiä mehunmaistajia 🙂 Kyllähän oikea koti on melkein kaikille paras paikka asua, ihanaa että nykyään ymmärretään tämäkin asia paremmin. Terveisin ihanan keva-lapsen sijaisäiti
Meillä ei paljon mehua tehdä, kun pääasiassa juomme oman kaivon vettä sellaisenaan. Mutta puutarhamarjoja tuli hyvä sato ja mustikkametsä alkoi pihalta, joten marjoja on haalittu runsaalla kädellä ja jouduttiin lisäpakastinkin hankkimaan ja yksi jääkaapillinen on erilaisia hilloja tehtynä. Kovasti ihmettelen jos näistä talven aikana pulaa tulisi ja varmaan silloin tällöin lähtee hillopurkki jonkun jälkikasvunkin mukaan.
Ihana tuo kuva iloisista mehunmaistajista 🙂
Meillä taas ei oikeastaan ole yhtään mustikoita. Kun omista metsistä ei löydy niin ei tule lähdettyä etsimään mustikoita. Perhekotityö, kuten mikä muu työ tahansa, on sekä palkitsevaa, että ajoittain rankkaa. Parasta on vaihtelevuus, monipuolisuus ja joustavuus. Voi tehdä työstä itsensä ja asukkaidensa näköistä!
Sama meillä, kellaria ei ole, mutta keittiörempan yhteydessä meille saatiin ison festifokylmiön kaveriksi täyspitkä jääkaappi ja pakastin. Eli kylmä tilaa on tuplasti normi keittiöihin verrattuna. Ja sitä tilaa kyllä tarvitaan. Sen verran syntyy mehuja ja hilloja talvenvaralle. Lasten suosikki on kuitenkin pakastettu mansikkasose.
Meillä on asukkaat asuneet pitkään, toiset ovat muuttaneet vanhempiensa luota siinä vaiheessa kun nuoret haluavat itsenäistyä. Toisilla taas ei ole aikaisemmin ole ollut perhettä ollenkaan. Meillä kaikki muodostavat keskenään uudenlaisen perheen.
Mun piti tehdä noin viime vuonna, kun mehustusaikaan olimme reisuussa. Niinpä kerättiin marjat pakkaseen tarkoituksena mehustaa pikku hiljaa. Vaan kävikin niin, että sain mehustettua viimevuotisetkin marjat vasta nyt, tämän uuden sadon kanssa samaan aikaan.
Mua kauhistuttaa kaupasta ostettujen mehujen sisältämät lisäaineet sun muut. Omatekoisessa mehussa ainakin selvästi tietää, mitä siinä on. Harvoin ostetaan mehuja kaupasta juurikin siitä syystä.
Meillä on kaksi jääkaappia. Toinen tavallisen kokoinen ja toinen jättimäinen side by side jääkaappi/pakastin/kylmiö, josta saa säädettyä yhtä aluetta joksikin kolmesta vaihtoehdosta. Auttaa kummasti, on tilava ja mahtava käytössä. 🙂 En tiedä miten tulin toimeen ennen. 🙂
Syksyllä ja talvikautena saadaan joitain asioita säilöttyä viileään autotalliin ja varastoon. Auttavat nekin, on vain kurjempi hakea tavaraa. Mansikkasose on kyllä mahtavaa, uppoaa hyvin meidänkin lapsiimme. 🙂
Ja mun piti muuten vielä lisätä tohon Pride -koulutukseen, että on hyvä, että tiedostitte omat resurssinne. Se on kaikkien kannalta paras. Voi olla, että tulevaisuudessa tilanne on toinen. 🙂
Meillä mehua menisi, mutta säilytystilat ovat niin rajalliset, että ei vaan mahdu 🙁 Suurin osa marjoista pakastetaan ja nautitaan pitkin vuotta aamupalajogurtin kera 🙂
Tiedetään, että tilanne on toinen tulevaisuudessa. Nyt piti keskittyä näihin lapsiin ja heidän tarpeisiinsa. Ei ole kuitenkaan ihan helppoa heittää kolmen lapsen päälle vielä uutta lasta, jolla on omat erityiset tarpeensa. Se olisi väärin tätä uutta lasta kohtaan sekä myös jo näitä olemassa olevia. Kaikille pitää kuitenkin aikaa riittää tasapuolisesti.
Mietimme, että sitten kun lapset ovat isompia ja arki enemmän tasaista niin sitten on meidän aika miettiä sijaisvanhemmuutta uudelleen. Sitten olisi niitä resurssejakin varmasti enemmän. Yhä se tuntuu kuitenkin oikealta tieltä meille. Aika vain oli koulutuksen aikaan väärä. Onneksi opitut asiat eivät kuitenkaan katoa vaan niitä on voinut hyvin soveltaa näiden omien kanssa. Pride-koulutus kyllä sopisi kaikille vanhemmille, vaikka ei sijais- tai adoptiolasta olisikaan ajattelemassa. Koulutuksesta kun ei ole koskaan haittaa. 🙂 )
Hienoa työtä teet! Mehunmaistajien ilmeet kertovat sen ja senkin, että mehu maistuu 🙂
Häpeäkseni tunnustan, että äitini jalostaa viinimarjani mehuiksi. Keräsin marjat sentään kuitenkin itse.
No ei paha tapa sekään!
Meillä samaan tapaan toimii suolasienet! Mun isä kerääkin ne ja mä vaan syön. 🙂