Arki on pamahtanut päälle ihan täysillä. Ei kevyttä laskua, eikä pehmeää alkua, vaan tuulta päin sata lasissa. Lasten ja aikuisten harrastus päivät ovat vahvistuneet. Tiistaisin on sählyä ja kantelekerhoa, keskiviikkoisin ja torstaisin partiota, perjantaisin vapaapalokuntaa ja telinevoimistelua. Sitten on tietysti mieheni monimuoto ammattikorkeakouluopinnot ja vapaapalokuntaan liittyvät kurssit. Viikonloppuisin on retkiä, koulutuksia ja muita sovittuja menoja.
Ja mä kun olen aina välillä ajatellut työmme kautta meillä on ollut mahdollisuus irrottautua oravanpyörästä. Se, että on töissä kotona tarkoittaa ehkä sitä, että jää enemmän energiaa tähän harrastamisrumbaan. Kuusi henkisessä perheessä harrastuksia nimittäin riittää.
Me olemme joutuneet miettimään harrastuspolitiikkaa ehkä enemmän kuin perheet, joissa lasten on mahdollisuus kulkea harrastuksiin itsenäisesti. Toisaalta minusta harrastamisen tärkein ominaisuus on vapaaehtoisuus. Lapsesta itsestään lähtevä kiinnostus ja halu oppia uutta. Näin ollen perheessämme on lapsia, joiden harrastuksia joudutaan rajoittamaan ja toisia joita autetaan sopivan harrastuksen löytämisessä.
Harrastusten määrää rajoitetaan sekä kuljetuksen takia, että riittävän vapaa-ajan nimissä. Minä kuuluun niihin vanhempiin, joiden mielestä lapsella pitää olla tylsää. On hyvä, ettei kaikki vapaa-aika ole aikataulutettua ja ohjattua, vaan tilaa pitää olla myös vapaalle leikille. Se nimittäin kehittää lapsen luovuutta.
Partio
Partio on monipuolinen harrastus, jossa meidän perheellä on pitkät perinteet. On kai väistämätöntä, että osa lapsista on innostunut mukaan toimintaan. Partiossa parasta on luonnossa liikkuminen, yhdessä tekeminen ja vaihteleva toiminta. Äitinä tykkään myös partion taustalla olevista kasvatustavoitteista ja siitä miten tavoitteita kohti mennään. Partio on myös siitä kiva harrastus, että sitä voi harrastaa lasten kanssa yhdessä. Partiossa on viikottaisen toiminnan lisäksi erilaisia retkiä viikonloppuisin. Osa yön yli ja osa ihan vaan päiväretkiä. Toiminta vaihtelee varmasti hyvinkin paljon paikkakunnasta ja lippukunnasta riippuen.
Kantelemuskari
Kuopus on perheestämme ainut, joka on tosissaan innostunut musiikista. Hän halusi ehdottomasti ruveta soittamaan kanteletta. Voin kertoa, että kun tyttö ensimmäisen kerran ilmoitti ryhtyvänsä kantelettareksi, ei minulla ollut aavistustakaan missä tai miten kanteleen soittoa voisi harrastaa. Facebookin paikallisryhmän avulla löytyi oikea paikka ja käytetty kantele. Nyt tytöllä on takanaan jo ensi esiintyminen Tapiolasalissa ja monta hauskaa muskari kertaa.
Teline-Trampoliini
Hankalinta meillä on ollut löytää harrastusta 11-vuotiaalle pojalle, joka on tosi liikunnallinen ja ketterä, mutta ei pidä joukkuelajeista. Mieluiten hän hyppii trampalla ja skeittaa. Emme ole häntä painostaneet harrastamaan mitään, mutta tuntuu, että lapsi kuitenkin voisi hyötyä ja iloita, kunhan oikeanlainen harrastus löytyisi. Poika tykkää todella paljon esimerkiksi Helsingin taitoliikuntakeskuksesta ja Superparkista, mutta niihin on meiltä kohtuuton matka viikottaiseen harrastamiseen. Tempputemmellys on sijainniltaan sellainen, että poika pystyy sinne menemään itsenäisesti, ainakin teoriassa. Itse toiminta ei vielä ole alkanut, mutta paljon on se, että saatiin hänet edes kokeilemaan ryhmää. Jäämme kiinnostuksella odottamaan millaisen vastaanoton Teline-Trampoliini saa.
Aikuisten harrastukset
Vapaapalokunta
Tämä on mieheni harrastus, joka kaikesta päätellen on mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Ainakin siitä päätellen, että viime syksystä saakka miestä ei ole perjantai iltaisin paljoa kotona näkynyt. Itse en osaa muuta kertoa kuin sen, että porukka on ikähaitariltaan 30-60 vuotiasta ja viikottaisissa treeneissä on harjoiteltu jäistä pelastamista, veneilyä, eläinten evakointia ja varmaan sitä ihan perus sammutustyötä.
Sähly
Tämä on myös mieheni harrastus. Hän on mukana valmentamassa kehitysvammaisten salibandy joukkuetta. Olen ollut mukana kannustamassa joukkuetta erilaisissa turnauksissa ja meno on hulvatonta. Riippumatta joukkueen tasosta tai menestyksestä on erityisliikunnassa aina mukana hauska tekemisen meininki ja suuren urheilujuhlan tuntu!
Crossfit
Tätä kirjoittaessa on kyllä myönnettävä, että nyt on yli viikon tauko takana ja jatkuu vaan kun huomenna lähdetään muutamaksi päiväksi reissuun. Mutta ei hätää, paluu salille häämöttää. Me käydään miehen kanssa yhdessä treenaamassa. Crossfit on hauskaa ja haastavaa. Juuri sopivan monipuolista, ettei kovin hevillä kyllästy, mutta silti sen verran samoja toistavaa, että oman kehityksen huomaa. Sali on sopivassa paikassa, aikaa matkoihin ei mene liikaa ja samaan voi yhdistää lasten hakemisia ja vientejä. Mutta ehkä parasta on salilla oleva hyvä fiilis ja tekemisen meininki, taitotasosta huolimatta.
Mitä teidän perheessä harrastetaan?
Heti tuli mieleen, että 11-vuotiaanne saattaisi pitää BMX pyöräilystä. Kehittää kuntoa ja taitoa ja on yksilölaji! Kivikosta löytyy BMX rata. Kannattaa käydä kokeilemassa vaikka joku viikonloppu. Huippuhauskaa ja vaativaa samalla.
T. Anna
Meillä ei harrastusrumba ole vielä alkanut… Kaksivuotiaalle riittää päiväkoti harrastuksesta, mutta sen sijaan itsellä koittaa jännät paikat tänä iltana kun aloitan vihdoin kesällä testaamani crossfitin! Siitä se oma harrastusrumba sitten toivottavasti pärähtää käyntiin! Mites minä saisin tuon miehenkin sinne vielä mukaan?? 😀
Oi, hyvä idea! Ja itse asiassa tää on meillä pinnalla kun nuorempi veljeksistä sai synttärilahjaksi BMX pyörän. Täytyy ottaa selvää tuosta Kivikosta!
Mä en ole päässyt kahteen viikkoon salille. Oon ollut matkoilla ja nyt sen päälle kipeänä. Hirvee ressi kun auko pitenee! Mutta mulla mies innostui mukaan kun jaksoin kotona fiilistellä hyviä treenejä!