Meille on iskenyt venekuume. Täysin järjenvastainen venekuume. Meillä ei koskaan ole ollut venettä, eikä me olla kovin paljoa elämässämme edes veneilty, mutta nyt se kuume on silti iskenyt. Mieheen, lapsiin ja minuun. Haaveilemme omasta paatista.
Tänä kesänä olemme päässet nauttimaan vesillä liikkumisesta ensin kanooteilla Liesjärvellä ja vähän aika sitten ystäviemme kalastusveneellä Helsingin edustalla. On oikeasti aika ihmeellistä kuinka lähellä keskustaa on täysin luonnontilassa olevia pieniä saaria, suomen luontoa parhaimmillaan. Ja miten kaunista! Ja miten erilaista meille, jotka olemme aina nähneet meren vain rannalta käsin. Veneily on avannut kokonaan uuden näkökulman luonnossa liikkumiseen.
Voi olla, että venekuumeemme jää vain kuumeen tasolle, kuka tietää. On tärkeää, että ihmisellä on haaveita. Parasta se on silloin kun haaveen voi jakaa oman perheensä kanssa!
