Kaikki on varmaan internetissä törmännyt sympaattisiin lapsikuviin. Tai niihin aivan epätodellisen söpöihin vastasyntyneiden kuviin, niihin joilla on hattu päässä. Mutta oletteko koskaan nähneet lapsikuvissa söpöjä esiteinejä? Tai tuo on ehkä vähän kärjistettyä. Totta kai söpöjä esiteinejä on onnistuttu valokuvaamaankin, mutta harva kukko käskien laulaa.
Nämä Tammisaaressa ottamani kuvat ovat minusta mainioita. Ne eivät ole sitä mitä ehkä ajattelin ottaa, mutta toisaalta ne kertovat juuri siitä vaiheesta jota lapset elävät. Side sisarusten välillä on vahva ja kaikessa ärsyttävyydessäänkin he ovat toisilleen tärkeitä. Sen huomaa silloin kun joku tarvitsee apua tai turvaa. Muutoin he ajavat toisensa hulluuden partaalle ja siinä ohessa meidät vanhemmatkin.
Välillä havahdun siihen, miten hienolta aitiopaikalta saan seurata neljän tyypin kasvua. Heidän kasvuaan niiksi ihmisiksi, joita he jo ovat. Heillä kaikilla on omat vahvuutensa ja kehityksen paikkansa. Toisissa näen samoja kipukohtia kuin itselläni on. Joku on jossain asiassa täydellinen vastakohtani. Silti sitä yrittää olla äiti yhtä tasapuolisesti kaikille. Antaa eväitä elämään tukemalla ilman tukehduttamista. Niin, että jokainen ruusu saisi kukkia ihan omana itsenään.
Ja se on kuulkaa maailman hienoin asia.
Toi ylin kuva on ihana <3
Lapset on vaan aina ja ikuisesti <3 Ja kuvaan heitä ei saa vieläkään kunnolla, ps ovat 32 ja 42, ja mie en ole vanha …….
Itsekkin ihmettelen sitä, miten lapset ne vaan kasvaa, vaikka itse ei yhtään vanhene 🙂
Eikö ookkin ihanan arkirealistinen? Just tätä tää elämä on!