Arvatkaa minne maalaiset lähtevät lomalla? Metsään. Kyllä, ei riitä että itse asuu keskellä ei mitään. Lomalla lähdetään vielä kauemmaksi. Meidän perhe suunnisti täydessä vahvuudessa Rausjärven rannalle, partioleirille. Täytyy sanoa, että viime kesäleiristä on vierähtänyt tovi, eikä teltassakaan ole tullut nukuttua ihan hetkeen. Toisaalta omasta nuoruudesta on paljon muistoja, jotka liittyvät kesäleireihin, teltassa nukkumiseen ja partioon. Kelläpä ei olisi? Lähes jokaisen elämään liittyy joku kesäleiri jossakin vaiheessa elämää. Ainakin itse olin nuorena varsinainen kesäleiri luuta. Olen käynyt seurakunnan kesäleireillä, partioleireillä ja vielä leirikesän leireillä. Jokin taika niissä leireissä on, muuten sinne ei joka kesä olisi hinkunut!
Nyt aikuisena on tietenkin se ero, että olin mukana tekemässä leiriä. Pientä osaa siitä tosin, mutta vastuullani olivat leirin iltanuotiot. Ne johon koko porukka iltaisin kerääntyy yhteen, laulamaan, leikkimään ja nauramaan. Sellainen vastuu alue sopii hyvin meikäläisen pirtaan. Sain houkutelluksi mukaan omia vanhoja partiokavereitani ja ensimmäisenä iltana pidimme nostalgiapläjäyksen. Ainakin tekijöillä oli hauskaa. Toisaalta lapsia monesti naurattaa jo se, että aikuiset heittäytyvät rooleihin, joissa heille saa nauraa ihan luvalla. Leirin muina iltoina sitten päästettiin nuoret tekemään ja esiintymään ja me aikuiset saimme vuorostamme nauttia loistavista esityksistä.
Partion henkeen kuuluu monenlainen itsensä ylittäminen. Tälläkin kesäleirillä oli ohjelmassa järven ympäri patikointia, melontaa, vesistöjen ylittämistä, köysirataa ja laskeutumista. Monelle leiri oli ensimmäinen, joten itsensä ylittämistä tapahtui ihan jo siinä, että uskaltautui mukaan leirille.
Minulle itsensä ylittäminen tapahtui ehkä vähän tylsemmissä merkeissä, jos näin voi sanoa. Aikuistuttuani olen tullut liian mukavuuden haluiseksi ja ajatus teltassa nukkumisesta ei suoraan sanottuna ollut kovin houkutteleva. Yllätyin siitä, miten hauskaa leiri elämä oli kaikesta raskaudestaan huolimatta. Koko päivän ulkoilu, erilaisten tehtävien tekeminen ja uusien asioiden kokeminen oli samaan aikaan väsyttävää ja inspiroivaa.
Itse nautin myös eri-ikäisten kanssa yhdessä tekemisestä. Minusta parasta on se, kun ennestään tuntemattomat nuoret tulevat juttelemaan ja kertomaan asioistaan. Kun on yhdessä koettu jotakin hauskaa, on kokemuspiiri siltä osin sama ja yhteistä juteltavaa löytyy helposti.
Tälläisen leirin jälkisanoiksi sopii mainiosti se toteamus, että olo väsynyt, mutta onnellinen.
Oletteko te olleet nuoruudessanne kesäleireillä? Millaisia muistojateillä on leirielämästä?
Kesäleirit on yksi niistä asioista jotka parhaiten lapsuudestani muistan!
Ja metsä on kodin ohella paras paikka maailmassa ;).
Mielenkiintoinen blogi siulla, löysin tieni ensimmäistä kertaa!