Miksi Cross fit sopii minulle?

Olen tämän vuoden alusta käynyt 3 krt viikossa Kirkkonummen Cross fitissä (tai boksilla, niin kuin me tavataan sanoa) treenaamassa. Ensimmäisten treenien alku lämmittelyn jälkeen pyörrytti ja tuntui että oksennan hetkenä minä hyvänsä. Olin juossut muutaman kerran boksia ympäri, kyykännyt ja venytellyt. Huimasi.

Silloin joku kertoi, että 30 treeni kerran jälkeen helpottaisi. Muistan epäilleeni. Nyt takana on yli 30 treeni kertaa ja mikä huikea muutos onkaan tapahtunut. Lämmittely tuntuu lämmittelyltä. Se voi edelleen olla rankka, mutta enää ei huimaa eikä okseta. Jalka nousee kevyemmin, painot ovat suuremmat ja kyykyt syvempiä. Liikkeet ovat sujuvampia ja oikea oppisempia.

Parasta on huomata pystyvänsä ihan uusiin liikkeisiin. Hyppäämään boxille, tekemään tuplia, nostavansa painoja. Jaksavansa enemmän kuin uskoi jaksavansa. Tekemään vielä muutaman toiston, kirimään loppua kohden. On koukuttavaa huomata kehitystä ja miten lyhyessä ajassa!

Cross fitissä on kivaa huomata olevansa hyvä jossakin lajissa vaikka toisissa olisikin vielä paljon opittavaa. Juoksussa olen surkea, en erityisesti pidä siitä, jalka ei nouse, eikä henki kulje. Kaikki roikkumiset ovat vaikeita enkä ole kummoinen punnertaja. Painonostossa sen sijaan pärjään ihan hyvin. Ja niissä tuplissa.

Treenit ovat joka kerta erilaiset. Ne pakottavat menemään mukavuusalueen ulkopuolelle, juoksemaan, harjoittelemaan käsillä seisontaa, tekemään burbeita. Toisaalta tsemppihenki on kova. Boksilla kilpaillaan itseä vastaan, jokainen omalla tasollaan. Kaikkien onnistumisia juhlitaan. Jollain se on treenin tekeminen skaalaamattomana, jollain toisella ensimmäinen onnistuminen jossakin uudessa liikkeessä. Kaverin tuki auttaa yllättävän paljon. Se että joku tsemppaa viimeisiin toistoihin auttaa kummasti löytämään itsestään vielä sen voiman, jota ei tiennyt olevan olemassakaan.

Pienellä salilla kaikki tulevat nopeasti tutuksi. Kun salilla on aina tuttuja ihmisiä, ei koskaan tule tunne, että treenaisi yksin. Naaman punoittaessa ja hien virratessa ehtii välillä nauraa ja veistellä erityisiä cross fit vitsejä. Sellaisia missä hekumoidaan Openien tekemisestä RX:nä. On hauskaa kuulua joukkoon. Valmentajat neuvovat, auttavat ja tsemppaavat. He korjaavat liikkeitä, pitävät touhun turvallisena ja hauskana kaikille. Empiirinen tutkimukseni sanoo, että heillä on merkittävä rooli siinä, millaiseksi Cross fit kokemus muodostuu.

En tiedä onko Cross fit ainoa oikea urheilumuoto, enkä tiedä mitä tutkimukset sanovat sen hyödyllisyydestä. Tiedän vain sen, että boksilla on kivaa, porukka on hyvä ja tuloksia on nähtävissä! Se riittää minulle.

Oletteko te koukuttuneet johonkin tiettyyn urheilulajiin? Mikä on teidän juttu?