Olin viime viikolla kertomassa bloggauksesta opiskelijoille ja se jos mikä on laittanut omat rattaat pyörimään. Jouduin tarkastelemaan omaa blogiani uudessa valossa ja miettimään jälleen kerran blogin tavoitteita, omaa intohimoa ja sitä, mitä oikeastaan haluaisin.
Kolmituntisen blogityöpajan aikana opiskelijat miettivät omia vahvuuksiaan, kiinnostuksen kohteitaan ja tavoitteita blogille. Mietimme yhdessä sitä, kuka blogia lukee ja miten blogia voi hyödyntää ammatillisesti. Laitoin opiskelijat töihin, tekemään listoja, kirjoittamaan itsestään ja kartoittamaan omia mielenkiinnon kohteitaan. Koska bloggaamisessa tärkeintä ei ole miten vaan miksi, joutuu jokainen vastaamaan siihen kysymykseen itse, omista lähtökohdistaan.
Minun blogini eivät koskaan ole saavuttaneet mainetta ja mammonaa suuremmassa mittakaavassa, mutta erityisesti edellinen askartelublogini toimi ammatillisena apuvälineenä monessa yhteydessä. Käytin sitä portfolion tapaan hakiessani töitä, mainostaessani kursseja ja etsiessäni yhteistyökumppaneita. Blogiin on ollut helppo viitata, se on ajantaisainen, monipuolinen ja persoonallinen. Blogi on auttanut monien mahdollisuuksien aukeamisessa.
Kerroin opiskelijoille asioista joita itse koen saavuttaneeni blogini kautta. Kerroin mitä se toisaalta vaatii. Kerroin, että nykyinen laidasta laitaan hyppivä blogi ei tavoitteellisuuden kannalta ole helppo. Yhteen selkeään aihepiiriin keskittynyt blogi on helpompi hyödyntää. Toisaalta kapeaan aihealueseen keskittynyt blogi vaatii todellista intohimoa. Vuodesta toiseen.
Työpajaa suunnitellessani kävin läpi blogini sisältöä, nykyisiä aihealueita ja ideoita siitä mihin suuntaan haluaisin blogiani viedä. Blogihan on etsinyt suuntaansa pian puoli vuotta asioiden saamatta sen kummempaa selkeyttä. On ehkä aika alkaa elää niin kuin opettaa. Miettiä miten kartoittaisin omat mielenkiinnon kohteeni niin, että ne muodostaisivat järkevän kokonaisuuden. Tai ehkä pitäisi aloittaa siitä peruskysymyksestä, minkä opiskelijoiltakin kysyin. Miksi bloggaat?
Tää sun teksti tuli kuin tilauksesta! Just nimittäin mietin sitä, miten blogia jaksaa pitää vuodesta toiseen. Mietin ystävääni, joka taitaa pitää nyt neljättä vuotta liikunta-aiheista blogiaan, että mistä ihmeestä hän aina ne ideat ammentaa 🙂 Toisaalta kun aihepiiri on kiinnostava ja keskeinen oman elämän kannalta, aina niitä ideoita tulee, vaikka välillä tuntuu, että on vajonnut jonnekin ideoiden ulottumattomiin.
En ainakaan itse osaa vastata suoralta kädeltä siihen, miksi bloggaan. Tätä mietitäänkin sitten seuraavat illat, jos siitäkin saisi taas lisää intoa omaan tekemiseen 🙂
Niin, tavallaan samasta aiheesta on helppoa pitää blogia, kunhan aihe on itselle keskeinen. Mitään ei pysty väen vängällä tuottamaan kovin pitkiä aikoja. Mä pidin askartelu blogia lähes kymmenen vuotta, ennen kuin koin kasvaneeni siitä ulos. Nyt etsitään seuraavaa polkua, mutta tällä kertaa se saa polveilla vähän enemmän. 🙂
Olikohan se vuonna 2007 kun aloitin Arjan Askartelupaja-blogin. Se sisälsi vain erilaisia askarteluja ja käsillätekemistä. Sitten tapahtui se vuodatuksen grande katastrof ja koko askarteluarkistoni n. 1000 kuvaa menivät sen sileän tien. Aloitin uudelleen puhtaalta pöydältä bloggerissa, mutta sitten pelkästään askartelublogi alkoi tympiä. Halusin siitä monipuolisemman ja muutin blogin nimen "Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka" ja näin sain itselleni vapaudet blogata mistä aiheesta ikinä haluan. Nimi ei sulje mitään pois. Blogini näyttää nyt siltä kuin elämän matkanikin näyttää ja olen siihen tyytyväinen. En kirjoita sitä millekkään kohderyhmälle. Toivon siellä käyvien ihmisten saavan jotain mukaansa, vaikkapa hyvän mielen. Olen edelleen innostunut ja haluan päivittää blogia pari kolme kertaa viikossa ja vaikka useamminkin jos sopivaa materiaalia löytyy.
Oma "lapseni" ja sydämeni tuotos, Inspiration, kasvaa kanssani kaiken aikaa. Mietin väilillä, onko blogini perustat kunnossa, ja jos vastaan,kyllä,silloin on itsellänikin hyvä olla tällä alueella. Muussa tapauksessa täytyy syväpohdiskella itse itseäni ja missä mennään, mitä haluan elämältäni JA blogiltani. Onneksi oli alussa jo, Vuodatuksen kämmin jälkeen, ymmärrystä valita nimeksikin itselleni sopiva. Osa minuutta. Blogini ei ole näin ollen vain hetken huumassa tehty asia.
Nooh, se maallinen mammona ja supernova ei kuvaa blogiani, enkä koskaan aio ammattikuvaajia tai ammattikirjoittajia itseni tilalle hankkia. tuskin tulen olemaankaan huippusuosiossa. Riittää, että blogiani luetaan siksi, että se kiinnostaa. Ei siksi, että "toikin tykkää", "Tolla on paljon lukijoita, sen täytyy olla hyvä".
Oi, se Vuodatuksen katastrofi oli kyllä ikävä, onneksi bloggaus intosi ei siitä laantunut!
Kuulostaa hyvältä! Tärkeintä on juurikin löytää oma tapansa, omat rajansa ja erityisesti ne vahvuudet!
Todella hyvä postaus tämä, erittäin asiallinen. On hyvin tärkeää miettiä blogia aloittaessa,kenelle sitä kirjoittaa ja millä motiivilla. Tai ehkä oikeammin – kenen haluaa sitä lukevan ja mitä kirjoittaja haluaa lukijan sieltä löytävän. Itse kuulun näihin askartelublogittajiin, vaikka minullakin on ollut monta blogia ja itse asiassa kaikkein ensimmäinen blogini vuosia vuosia sitten oli jonkinlainen elämän ja muodin blogi.. Ei mennyt kauaa kun motivaatio sen kirjoittamiseen loppui. Sittemmin löysin innostuksen askartelublogin pitämiseen ja täytyy sanoa että tämä on minun juttuni. Kirjoitan tätä itselleni ja silti haluan lukijan löytävän sieltä inspiraation.
Täytyy sanoa tähän loppuun että sinulla on aika ihana blogi, olen vieraillut viisi minuuttia ja löytänyt jo vaikka mitä kiintoisaa 😀
Kiitos kivasta palautteestasi! Itsekkin olen hakenut niitä aiheita, jotka tänne blogiin sopisivat, kiinnostaisivat lukijaa ja toisaalta inspiroisivat minua. Sillä tiellä ollaan edelleen…. 🙂