Ystävänpäivänä tulee yllättäin mietittyä ystävyyttä. Se jos mikä on ajan kuluessa muuttunut. Lapsena ystäviä nähtiin joka päivä. Minulla oli yksi, jonka kanssa kävin tallilla ja toinen, jonka kanssa olin muuten. Myöhemmin ystävät löytyivät harrastuksista. Aikuisena ystävystyminen ja ystävyys ylipäätään ovat erilaisia. Enää ei nähdä säännöllisesti, ei ehkä pitkään aikaan. Silti ystävyys on edelleen tärkeää.
Huomasin sen konkreettisesti eilen, kun minulla oli tosi hyvä fiilis ja hyviä uutisia. Halusin jakaa ne jonkun tärkeän ihmisen kanssa. Totta kai soitin myös miehelleni, mutta joissakin asioissa kaipaa ystävän kannustavia sanoja, heidän näkökulmaansa ja viisaita neuvojaan. Tai pelkästään naurua.
Samalla tavalla ystäviä kaipaa silloin kun elämä potkii päähän ja haluaa vuodattaa asian ihmiselle, joka osaa suhteuttaa sen oikeaan mittakaavaan. Ystävä tietää sinusta niin paljon, että voit valittaa hänelle elämäsi parhaista asioista ilman pelkoa joutua väärin ymmärretyksi.
Todellinen ystävyys ei tunnu rasitteelta, eikä velvollisuudelta. Ystävälle soitetaan koska halutaan ja nähdään koska se tuntuu oikealta, hauskalta ja voimaa antavalta. Ystävyys on tasavertaista, ottamista ja antamista. Ystävyys kestää erilaiset elämän vaiheet ja ristiriidat. Ystävyys on tärkeää.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Skräppäys- ystävyydelle
PS. Käy inspiroitumassa ystävyysaiheisista askartelu töistä Paperilla -lehden blogissa!
