Erittäin hyvä kysymys näin joulun alla. Maistuuko sokeri, olenko piilo syöppö? Sokeriaddiktioni on ja pysyy, mutta ruokavalio muutosten takia se pysyy hallinnassa.
Olen aikaisemminkin elämässäni karpannut ja se tuntuu toimivan minulla niin kauan kun pystyn pitämään ruokavalion vähähiilihydraattisena. Ongelmia syntyy kun syystä tai toisesta annan löysää. Esimerkiksi loman / juhlan / painonpudotus tavoitteen saavuttamisen vuoksi. Kuvittelen hallitsevani kohtuu käytön ja havahdun seuraavan kerran kun sokeri on jo juurruttanut itsensä takaisin ruokavaliooni.
Tällä kertaa olen aloittanut lempeämmin. Osittain laiskuuttani. Tekosyy tai ei, olen käyttänyt paljon energiaa kouluun. Uusien tapojen ja muutosten tekeminen on ollut hidasta. Olen pyrkinyt oikeaan suuntaan, lisännyt vedenjuontia, ottanut joitakin lisäravinteita käyttöön, pyrkinyt syömään luontaisesti vähähiilihydraattisia ruokia, mutta toisaalta olen myös ollut tilanteissa, joissa olen vain pyrkinyt valitsemaan pienimmän pahan. Olen syönyt lempiruokaani risottoa, nautiskellut muutamaan otteeseen suklaata ja olempa syönyt perunalaatikkoakin.
Pääsääntöisesti olen kuitenkin lisännyt kasvisten syöntiä, pyrkinyt panostamaan aamupalaan ja napostelun lopettamiseen. Ruokavalion seuraaminen on ollut sekä helppoa, että haastavaa. Haastavinta ovat tilanteet joita en syystä tai toisesta ole ennakoinut. Herkkupöytien äärelle ei pidä mennä nälkäisenä. Vanha viidakon sananlasku.
Täytyy sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt kun osallistuin Tampereella koulutukseen ja kahvilla oli vaihtoehtona myös hedelmiä.
Minua on auttanut ruokavaliomuutoksessa oma, henkilökohtainen ravitsemusterapeutti. Häneltä ole nsaanut sekä käytännön vinkkejä että henkistä tukea ja uusia näkökulmia. Oman osansa tuo se, että ravitsemusterapeutti tuo positiivista painetta projektiin. Koen että olisin hänen aikansa tuhlausta jos en edes yrittäisi toimia yhdessä sovittujen periaatteiden mukaisesti.
Ongelma on edelleen aamupalassa. Olen aamuisin hidas ja mielikuvitukseton. Minulla ei ole nälkä heti herättyäni, enkä ainakaan tykkää syödä mitään kiireellä. Tänä aamuna söin kuvassa olevia banaanilettuja. Ohjeen löydät täältä.
Mitä te suosittelisitte aamiaiseksi hankalan nirsolle hiilareita tarkkailevalle henkilölle?
Syön turkkilainen jogurttia, vähän banaanimuusia ja itsetehtyä mysliä tai feikki mannapuuro kanelin kera tai siemennäkki aamuisin. Kaikki nopeaa ja hyvää 🙂
Munaa kaikissa muodoissa. Karpin minuuttisämpylä. Rahkaa ja marjoja. Smoothie mantelimaitoon. Näillä meillä mennään.
t. Laura
Ei se kaurapuurokaan marjoilla ja raejuustolla ole pahasta aamuisin !! 🙂 Jos muuten välttelet hiilareita. Ihminen kun niitä kuitenkin hitusen tarvitsee.
Turkkilainen jogurtti rouhittujen pähkinöiden kera! Mieluiten paloittelen pähkinät veitsellä juuri ennen; mikä tahansa maustamaton sekoitus käy. Lisään tähän kyllä myös hunajaa, mutta miksei maistuisi ilmankin, jos on tottunut ilman makeutusta olemaan.
Mikä on feikki mannapuuro? Turkkilaista jugurttia kokeilin eilen kookoshiutaleiden kera. Ihan ok!
Munia on kokeiltu. Smoothiet ei toistaiseksi oo ollut mun juttu. En vaan inspiroidu niistä. Mun mielikuvitus ei riitä. Olen smootieköyhä ihminen.
Pitää ottaa turkkilainen jugurtti mukaan aamuohjelmaan. Rouhitut pähkinät! Nam!
Kaurapuuro raejuustolla, ei kiitos! En voi kuvitellakkaan syöväni aamuisin mitään noin erikoista. Pelkkä puuro on jo liikaa. Koostumuksensa puolesta.