Totta joka sana. Se oli yksi keväinen päivä mökillä kun ajattelin, että voisin ruveta kirjoittamaan suosittua blogia, jolla tienaa rahaa. Ajattelin jopa, että voisin vaikka siirtyä kokonaan bloggaamaan ja kiertelemään erilaisissa bloggaaja pirskeissä verkostoituen ja ilmaisnäytteitä kahmien. Minua voitaisiin haastatella lehtiin ja kutsua puhumaan messuille.
Menestyvän bloggaajan urani lähti oikeastaan aika mukavasti käyntiin. Olin tehnyt hyvää taustatyötä ja kerryttänyt kokemusta. Ensimmäisen blogini perusin jo vuonna 2007, joten blogi maailma sinällään oli minulle tuttua, kuten myös facebookit, Instagrammit ja Twitterit. Nyt pitäisi enää siirtää blogin aihepiiri hieman laajempaa lukijakuntaa palvelevaksi. Kokeilin DIY -ohjeita, resepteja, plus -muotia ja sekalaisia matkailu vinkkejä. Kävin kurssin bloggaamisesta ja lisäsin blogin reunoille asiaan kuuluvat mainokset. Aika pian sain myös kutsun Indiedays blogi portaaliin. Se oli hieno päivä. Kuvittelin, että portaali toisi onnen. Yhteistyöpostauksia ja shampanjaa muiden bloggaajien kanssa. Käsittämättömät tienestit mainostuloilla. Olin väärässä.
Olen puolessa vuodessa tienannut noin viisi euroa. Mainoksista tienatakseen pitäisi tehdä erilaisia mainospostauksia, joiden avulla saisi lukijat linkkaamaan ja ostamaan näitä kyseisiä tuotteita. Huomasin olevani liian laiska sellaiseen. DIY -postaukset vaativat järkyttävät määrät työtä, eikä niitä siltikään lukenut kukaan. Muoti ei kiinnosta tarpeeksi, siis minua, lukijoita kyllä. En ole kovin kiinnostunut shoppailusta ylipäätään, en ainakaan siinä mielessä, että voisin inspiroida ketään muuta ostamaan mitään. Olen saanut yhden kutsun bloggaaja tapahtumaan, jonne en päässyt omien menojeni vuoksi. Totuuden nimissä on sanottava, että olen myös saanut mukavia yhteistyö ehdotuksia, ja sen mukana esimerkiksi tuoreita yrttejä ja muutaman kirjan. Ja askartelutarvikkeita, joiden yhteistyökuviot solmin edellisen blogini aikaan.
Kaiken kaikkiaan olen lähtöpisteessä. Blogiani lukee ehkä himpun verran suurempi yleisö kuin askartelublogiani, facebookissa blogillani on muutama sata seuraajaa enemmän ja saan jonkin verran enemmän ihastuttavia komentteja kuin edelliseen blogiini.
Mikä sitten on muuttunut? Nautin tämän blogin tuomasta vaihtelusta ja vapaudesta. Siitä, että olen saanut kokeilla erilaisia asioita, kirjoittaa enemmän ja vaihtelevista aiheista.
Mitä olen matkalla oppinut?
Bloggaaminen on parasta silloin kun sitä tekee ensisijaisesti itselleen. Kirjoittaa siitä mistä itse on kiinnostunut, sillä aikataululla mikä itseään parhaiten palvelee ja ennen kaikkea omana itsenään, rehellisesti omia arvojaan tunnustaen. Suosittua blogia ei kannata perustaa. Vähän niin kuin hittibiisiä ei kannata kirjoittaa. Kannattaa vain pyrkiä eteen päin, parantaa, kehittyä ja kokeilla.
Olen huomannut, että pidän kirjoittamisesta silloin kun tuntuu, että minulla on jotakin sanottavaa. Olen huomannut, että aina ei ole. Tykkään monista asioista, kuten kotona olemisesta, askartelusta, valokuvauksesta ja matkustamisesta. Rakastan perhettäni. Ehkä blogini tulisikin keskittyä siihen pääasiaan, että kuka minä olen. Sillä tuskin tullaan tekemään massia tai juomaan shampanjaa, ainakaan blogiin liittyen, mutta hei, kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä epätrendikkyys, ylipainoisuus ja suurperheen äitiys on joskus vielä myyvää?
Huomasitteko, en ole katkera. Jatkan oman bloggaaja minäni etsintää. Pysykää mukana!
Mikä teitä motivoi bloggaamisessa?
Hieno kirjoitus jälleen kerran. "Kaikkihan" haluavat suosituimman blogin ja tienestit. Kaikki ne ilmaiset huulipunat, joita sitten lojuu pilvin pimein laatikoissa käyttämättöminä, jne. mutta mitä se vaatii, ja onko kaikki oikeastaan sen arvoista? Olen nähnyt jopa bloggaajien etsivän itselleen ammattivalokuvaajaa tai -kirjoittajaa! Siis häh?! Eikö jokaisen oma blogi olekkaan jokaisen oma blogi?! Menestyksen takanako onkin ammattilaiset, joille maksetaan muutama satku kuussa? Isin pussista? voi apua… Palaan takaisin omaan hiljaisuuteeni ja olen onnellinen tavis-bloggaajan tavis-blogista.
Olen huomannut elämässäni, että helppoa rahaa ei olekkaan. Eikä ilmaisia lounaita. Kaiken eteen on tehtävä duunia. Ja jossain vaiheessa on myös priorisoitava, minkä asian eteen olen valmis tekemään töitä, mikä lopulta inspiroi niin paljon, että siihen jaksaa panostaa täysillä? Mutta ei sillä, saa minulle lähettää vaikka vapaalippuja teatteriin. Lupaan kirjoittaa siitä blogiin. Jos se on hyvä.
Hyvä kirjoitus! Itse kirjoitan blogia kirjoittamisen ilosta.
Loistava kirjoitus!!!
http://ourjourney-tanja.blogspot.fi/?m=0
Kuulostaa kovin tutulta ;). Mä en ole kuitenkaan kokonaan luopunut siitä unelmasta, ehkä siitä on vaan tullut hiukan realistisempi. Odotan myös sitä hetkeä jolloin epätrendikkyys, ylipainoisuus ja suurperheen äitiys on myyvää. Hiljainen kampanjointi (taistelu) on alkanut. Jonain päivänä, ihan varmasti…
Tämä oli kyllä niin mahtava, että piti faceen jo heti äkkiseltään eilen kommentoida. Samoilla viivoilla mennään. Perustin blogin tarpeesta kirjoittaa itselleni jotain ja en uskonut että saan koskaan yhtään lukijaa. Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä, jokin kummallinen hinku saada isompia lukemia. Mutta uskon että siinä taustalla jonkinlainen "pakkomielle" ei niinkään menestys.
Huomenna menen ensimmäiseen blogitilaisuuteen ja saattaapi hyvinkin olla, että sain kutsun vain siksi, että tunnen Pr-toimiston omistajan. 😉 Koska ei kyllä muita kutsuja ole tullut. Kutsut kiehtoo, mutta myös pelottaa, olen sosiaalinen, mutta jännitän aina hulluna etukäteen.. Uskoakseni ajoittainen kutsuissa käynti voi olla virkistävää, mutta jatkuvaa ramppaamista en jaksaisi. Ja paljon riippuu ihmisistä keitä siellä on. Small talk ei oikein suju vaan heti pitäisi päästä syvälle ihon alle, no eihän sellainen toimi…
Kivaa on saada yhteistyöjuttuja blogiin sitä en kiellä lainkaan ja sepä jopa tuntuu hämmentävältä. Äsken oli eilinen ja ei ollut blogia, nyt on blogi ja saan sinne juttuja testiin, outo ilmiö. Voisipa jopa tulla ajatus, jos jalat olisivat ilmassa, että hei olenko minä nyt jotain? Sana bloggari ei oikein mahdu omaan suuhun, olen vain Tiia, jolla on todella huonoja ja todella hyviä päiviä ja niillä mennään blogissa. Jos myisin sieluni, omatunto puuttuisi vatsapuruina asiaan heti. 🙂
Kieltäydyin viime viikolla yhdestä yhteistyöhommelista, koska en halua että blogi on ns.mainoskenttä pelkästään. Enkä mainostaisi vip-lainoja sivullani, mutta esim.ihanaa luonnonkosmetiikkaa, kyllä vaan. 🙂
Mutta oli mahtava rehellinen kirjoitus, että tykkään sun blogista.
Iloista keskiviikkoa.
Kiitos, sinulla on oikea asenne! Kirjoittamisen ilo, onkin se, mikä saa jatkamaan blogin pitämistä vuodesta toiseen. Jos tätä tekisi pelkästään joidenkin ulkoisten syiden takia, niin nopeasti loppuisi into ja jaksaminen.
Satu, yhdistetään voimamme, kenties luomme trendin! Joidenkin täytyy olla edelläkävijöitä!
Kiitos!
Kiitos kommentistasi Tiia! Nälkä toden totta kasvaa syödessä, tuttu ilmiö! Sama minulla, olisin ehkä päässytkin tapahtumaan jollakin aikataulujen venklauksella, muttapelotti liikaa. En tuntenut ketään, ajattelin että jos kaikki muut on parikymppisiä muotimimmejä ja minä olen ainut jonka tukka hapsottaa. Meidän pitäisi perustaa vertaisryhmä. Epäsosiaaliset bloggaajat -verkosto. EBV.
Niin meidän täytyy tehdä ;).
Tykkään sun blogista juuri näin! Tsemppiä ja iloista joulunodotusta!
Kiitos Wiiks!
Olipa ihan sanasta sanaan minun suusta tuo "mitä olen oppinut" -osio. Otin menneenä vuonna ihan liikaa paineita lukijamääristä ja facetykkääjistä, ja lupasinkin tulevalle vuodelle, etten ota enää paineita blogin suhteen. Kirjoitan kun siltä tuntuu, julkaisen sellaisia kuvia mitä julkaisen ja postaan mistä postaan, oli se sitten höpinää, mielipiteita, kakkuilua, askartelua, ostovinkkejä (no niitä ei kyl oikeesti juuri ole…), vaatejuttuja tms, ihan sama. Mun blogi, taivas rajana, ihmiset tykkää jos tykkää. 🙂 Sun blogi on tosi hieno ja minä luen ne DIY-postaukset suurella innolla!
Kannatan EBV-ideaa. Olen itse blogannut jo muutaman vuoden mutta blogistani muodostui aika niche, kun kirjoitan englanniksi craftaamisesta, politiikasta ja muusta sekalaisesta mikä minua kiinnostaa. Seuraajia minulla on sosiaalisessa mediassa todella paljon mutta en ole keksinyt mitään blogi-ideaa, jonka voisi monetize. Ammuin myös itseäni jalkaan alkuperäisellä Thrifty Finn-nimellä. Ei voi oikein vakuuttavasti myydä mitään, kun itse pihistelee kaikesta 😀