Meidän kaikki lapset kirjoittavat toivelistan joulupukille. Toisten listat ovat hyvin kohtuullisia ja tarkkaan harkittuja, osa taas kokoaa kirjeeseen leikkaa liimaa tekniikalla kaiken mikä vähänkin kiinnostaa ja tänä vuonna myös ne lelut, jotka eivät kiinnosta.
Meillä ei uhkailla sillä, että joulupukki ei tänä vuonna toisi lahjoja. Se kuuluu niihin uhkauksiin mitkä jopa omissa korvissa kuulostavat ontoilta. Jättäisinkö oikeasti lapseni lahjoitta jouluna? Minusta uhkailu lahjattomuudella vesittää joka tapauksessa joulun idean, toisille jaettavan hyväntahdon ja ilahduttamisen.
Joulun alla monissa perheissä mietitään mitä lapsille pitäisi kertoa joulupukista. Toisilla on elinikäisiä traumoja siitä, että vanhemmat ovat valehdelleet joulupukin olevan totta. Totuus on paljastunut karmaisevalla tavalla kun päiväkodissa tai koulussa muut lapset ovat kertoneet asioiden todellisen laidan.
Minä olen vastannut lapsille, että joulupukki on olemassa niin kauan kuin siihen uskoo. Samalla tavalla kuin teatteri, elokuva tai tarina, joka meitä hetkellisesti koskettaa ja jonka totuusarvo siinä katsomisen hetkellä on toisarvoista. Tärkeintä on nauttia tarinasta. Ja totta vieköön voin rehellisesti sanoa, että toivoisin joulupukin olevan totta ja joka joulu siihen itsekkin tulee vähän uskoneeksi. Hassuun setään joka tuo iloa ja lahjoja.
Mitä te vastaatte tuohon otsikon kysymykseen? Äiti, onko joulupukki olemassa?
Tää oli vaan niin mieletön, että oli pakko jakaa tämä mieletön ja määrätietoinen kirje oman blogin facesivuilla. Kertakaikkiaan ihana. <3
Tottakai joulupukki on olemassa! Hän on aina sydämessämme ja mielessämme. Hän on tuolla jossain, Korvatunturilla ja häntä tuuraavat ne ei-ihan-niin-oikeat joulupukit kaupoissa ja kodeissa. Joululahjat tulevat meiltä kaikilta
Siinä vaiheessa kun tulee suora kysymys niin ollaan sitten keskusteltu siitä kuka lahjat on oikeasti antanut ja myöskin korvatunturista..
mut aika paras toi Oilin "näitä en halua missään tapauksessa" !! 😀
Meillä vastattiin: on on olemassa. Kaikki saa lahjoja, mutta määrä riippuu monesta asiasta. Paljonko Pukki ehtii tekemään. Toivelistalle annettiin aina maksimi pituus (yleenä 10) ja kun lista saatiin, niin kerrottiin suoraan, että Pukki ei pysty sitten kaikkia toteuttamaan, että jotain listalta voi tulla, mutta ei kaikkia. Me sitten katseltiin ja tulkittiin, että mitkä on ne must jutut ja mitkä on listalla vaan kun on kivat!! Ja näin listalla oli arvoisia lahjatoiveita joita jaettiin myös sukulaisten tietoon. Kun pojat tuli isommaksi, niin jouluaatto iltana alkoi se toteaminen, että ei se ollut se aito pukki, vaan Eetu li pukeutunut pukiksi. Me todettiin aina vaan, että vai silleen. Ei yritetty ylipuhua pukin uskomisen puoleen, mutta ei myöskään suoraan myönnetty että se oli Eetu. Silti joka joulu viimeistään joulukuun alussa pojat uskoi pukkiin: kuten meidän isompi poika sanoi, että se aito pukki on korvatunturilla, mutta ihmisten luona käy valepukkeja. Sitten vaan yksi päivä pojat eivät enää uskoneet edes siihen "aitoon" pukkiin korvatunturilla, ja homma oli ok. Emme villinneet valheeseen, mutta emme myöskään lyöneet karua totuutta kasvoille. Ja hvyin ovat jouluistaan selvineet ilman traumoja <3 Jotain maagista siinä joulussa on jonka, haluan lapsille siirtää!
Allekirjoitan joka sanan. 🙂
Lista kuvaa kirjoittajaa, tai oikeastaan kirjeen sanelijaa ihan täydellisesti. Kehen lie tullut? 😉
Eikö olekkin hulvaton tyyppi?
Juuri näin, minusta aikuisilla on mahdollisuus uskoa jouluan taikaan lasten kautta. Siitä yhteisestä halusta syntyy oikea joulupukki tai ainakin joulumieli!