Hei kaikki! Olen pitänyt täällä blogissa vähän matala lentoa, mutta ei siksi, etteikö elämässä olisi kerrottavaa, vaan siksi, että aika tuntuu valuvan käsistä sellaista vauhtia, ettei mukana meinaa pysyä.
Olen käynyt Legolandissa, ravintoterapiassa, Salossa pitämässä Art Journal kurssia ja Jari Sillanpään konsertissa. Legolandissa ja Siltsun keikalla ensimmäistä kertaa elämässäni! Siltsusta ehkä myöhemmin vielä lisää, nyt ajattelin keskittyä lempiaiheeseeni ruokaan.
Kuten blogiani seuraavat tietävät, olen ylipainoinen sokeriaddikti. Suurin osa ongelmistani liittyy sokeriin. Kun ruokavaliossani on paljon nopeita hiilihydraatteja, niin sokeriarvoni heittelevät, olen väsyneempi, ärtyneempi ja ylipainoisempi. Kun rajaan sokerin pois ruokavaliosta, alkaa painolaskea, olo on energisempi ja mieliala tasaisempi. Kaiken kaikkiaan voin paremmin hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla. Itse puhun karppauksesta, mutta siitä on viime vuosien mediamylläkän aikana tullut aikamoinen mörkö, hiilihydraattitietoisuus tarkoittaa minulle ihan samaa asiaa.
Miksi sitten edelleen olen ylipainoinen sokeriaddikti vaikka tiedän miten minun kannattaisi syödä voidakseni hyvin? Koska olen laiska ja tyhmä ja saamaton. Ainakin joidenkin ihmisten mielipiteitä mittaavien barometrien mukaan. Ylipainoa pidetään merkkinä heikosta luonteesta. Ja voi se olla sitäkin, en kiistä enkä myönnä. Sokeriaddiktiota voi olla vaikea hahmottaa jos sellaisesta ei kärsi. Ihan niin kuin mitään muutakaan addiktiota. Miksi joku tupakoi vaikka tietää sen olevan epäterveellistä sekä itselle, että ympäröiville, tai miksei alkoholisti lakkaa juomasta?
Minulle sokeri toimii samoin. Sokerin nauttimiselle keksii tekosyitä. On juhla, on lomaa, on raskasta, on väsynyt, on pienen tai ison merkkitapahtuman hetki. On tehnyt jotain hyvin tai huonosti. You name it. Aina on syytä. Sokerikoukussa huomaa olevansa kun sokeria syö salaa itseltäänkin.
Tai enhän minä valkoista sokeria syö suoraan pussista. Jos sitä epäilette. Olen paljon ovelampi. Tosi paikan tullen sokerinhimoon kelpaa vaikka valkoinen leipä. Se tässä salakavalaa onkin, että hiilihydraatit ovat minun kokemukseni mukaan minulle haitallisia hyvin eri muodoissa.
Mainio kirjoitus, jälleen kerran. Minulla on luonnoksena samantyyppinen teksti, en vaan saa sitä hiottua loppuun. Ja niin on tuttua. Oikein mielelläni lukisin projektistasi ja sen etenemisestä. Jos vaikka itsekin saisi muutosta aikaan…
Kiinnostaa kyllä. Minäkin olen jo nuoresta huomannut, että sokeri ja valkoiset vehnäjauhot ovat paheeni, eivätkä sovi minulle. Onneksi ylipainoa ei juuri ole, mutta en haluaisi silti olla makeasta näin riippuvainen. Eli tuttua tekstiä sinulta ja mielelläni luen jatkosta!
Mielelläni luen lisää ja toivottavasti saan motivoitua itseänikin siinä samalla!
Mua ainakin kiinnostaa! En tunnusta olevani sokeriaddikti, mutta kova herkuttelemaan. Kirjoittelinkin vasta, että olisi tarkoitus vähentää ja täytyy onnitella itseäni, että hyvin olen pysynyt säännöissäni.
Sinä osaat tuoda asioita niin niin sujuvasti ja hauskasti esille, että niitä on nautinto lukea 🙂
Itse olen päässyt jo pari vuotta sitten sokeriaddiktiosta irti lähes tykkänään. Tein silloin suht täydellisen ruokaremontin, koski myös makkaroita ja pitkälle prosessoituja tuotteita. Ei ollut helppoa todellakaan, mutta kun sain asian kallooni taottua niin ei ole mitään vaikeuksia. Kymmenen kiloa painoa siinä rytäkässä häipyi, mutta suuri tekijä oli myös runsas liikunnan lisääminen.
Vaikkapa synttäreillä syön kyllä taytekakkua ja jotain muutakin makeaa (en halua tehdä asiasta numeroa) niin huomaan heti olossani väsymystä ja vatsakaan ei tykkää. Tulee äklö ja paha olo 🙁
Oikein mielelläni tulen seuraamaan projektiasi, koska aina voi jotain uutta oppia 🙂 Ja toivotan tsemppiä sinulle!
Puhut asiaa ja paljon!!! Ja allekirjoitan täysin – sokeriaddikti on täälläkin. Ihminen jolle karppaus toimii! Olen sitä kerran menestyksekkäästi kokeillut 4kk.Sen jälkene miljoona kertaa yrittänyt aloittaa….. tiedän, että se on se minun tieni parempaan vointiin, energisempään oloon ja moneen muuhunkin. Minun sairauksista on jopa tutkittu, että tuo karppaus on juuri se ruokavalio, mikä auttaa sairauksienkinhoidossa. Mutta mikä sitten mättää…. minä sanon, että suurelta osin minulla se, että MINä joudun käymään kaupassa, MInä joudun valmistamaan ruuan ja minä EN ole keittiöihminen… addiktio on todellista – syön salaa ja jos yritän eroon, niin vieroitusoireet ovat rankat…. ehkä se joskus minullakin napsahtaan kohdalleen… tieto ja toiminta siis!! Tsemppiä sinulle sinne – hyvä, että olet löytänyt jo apuja!
Täällä sokeriaddikti moi!
Viikonloppuina olen tällä hetkellä antanut luvan herkutella karkeilla ja sitä viikonloppua odotankin aina kuin hullu puuroa 😀
Joskus juuri toisten saman asian kanssa painivien kokemukset, onnistumiset ja haasteet, auttavat siihen omaan tilanteeseen parhaiten. Tsemppiä sinulle!
Kuulun siihen jengiin joka uskoo että sokeri ja valkoiset vehnäjauhot ovat monien ongelma, oli sitä ylipainoa tai ei. Itselläni ainoa keinoaon kerrasta poikki. JA kauheat vieroitusoireet.
Aloittaminen on minulla kaikkein pahinta. En millään löydä sopivaa ajankohtaa lopettaa sokerin syöntiä. Tiedät kai, on juhlat, sitten on se ja se tapahtuma, entäpä sitten sekin ja se? Jos vaikka niiden jälkeen joskus… Kun pääsen vauhtiin, minun on helppoa valita sokeritonta. Mutta toisaalta ongelmani on se, että pitkänkin ajan jälkeen saatan lopettaa kuin seinään.
Onnea! Mahtava juttu kerta kaikkiaan! Teitkö projektin ihan omin avuin vai saitko jostakin apua matkan varrella?
Tosi hienoa, että olet pystynyt vähentämään, se vasta taito onkin! Itse olen niin vahvasti joko tai, että pala suklaata ei ole ikinä onnistunut. Se on levy tai ei mitään. Siinä koko ongelman ydin piileekin meikäläisen osalta.
Tervetuloa mukaan!
Terve sinne kohtalotoveri!
Kaksi kirjaa oli apuna.
Paula Heinonen, Vihdoinkin hyvä olo
Kaisa Jaakkola ja Katleena Kortesuo, Taikinasta teräkseksi
Kävin myös Paulan ja Kaisan luenolla kun sattuivat molemmat sellaisen Raumalla pitämään.
Erityisesti Paulan kirja on sellainen, jonka jokaisen pitäisi lukea…antaa paljon ajattelemisen aihetta ja tietoa.