Vietin viikon Kreetalla valokuvaterapia matkalla. Matka oli tuli todella hyvään paikkaan, sillä tuntui, että jonkunlainen ahdistus ja stressi olivat saamassa yliotteen minusta ja rauhoittuminen tähän hetkeen tuntui vaikealta.
Ajatus matkalle lähtemisestä ihan yksinään sekä houkutteli, että kauhistutti! Teemamatka pienensi kynnystä hieman, sillä oletettavasti kaikilla on ainakin yksi yhteinen piirre, kiinnostus matkan aihetta kohtaan.
Matkan järjesti Autuutta aivoille niminen yritys. Olin vähän epävarma aluksi koko jutusta, sillä en tiennyt järjestävästä tahosta mitään, enkä tuntenut ketään, joka olisi näillä matkoilla käynyt. Matkalle mukaan lähteneet Ulla Halkola ja Leena Koulu vakuuttivat minut ammattitaidollaan. He ovat tutkineet ja vieneet valokuvaterapiaa eteenpäin suomessa ja olleet mm kirjoittamassa kirjaa Valokuvan terapeuttinen voima.
Yritin houkutella mukaan muutamaa ystävääni, mutta kukaan ei innostunut lähtemään. Yksin lähteminen osoittautui kuitenkin tähän tilanteeseen oikeaksi ratkaisuksi. Pystyi täysillä keskittymään omaan tekemiseen ja olemiseen. Ja uusia ystäviä löytyi saman henkisistä ihmisistä helposti! Huonekaverini Minna teki matkan aikana intialaistapäähierontaa ja vyöhyketerapiaa halukkaille ja minä olin tietenkin hetki kokeilemassa. Aivan ihanaa, suosittelen kumpaakin!
Matkalle lähti 20 henkeä, joiden ikähaitari oli melko laaja. Myös yksi mies oli uskaltautunut mukaan! Viikon reissu oli mukavasti aikataulutettu niin, että yhteistä ohjelmaa oli joka päivä lukuun ottamatta yhtä vapaa päivää. Päivä alkoi yhteisellä aamujumpalla rannalla ja jatkui yleensä aamupalan jälkeen joko patikka retkellä tai valokuvaterapia luennolla. Viikon aikana meillä oli kaksi pidempää patikka retkeä ja muutama lyhyempi retki. Patikoidessa tempo oli sopiva ja aika riitti erilaisiin kuvaustehtäviin ja maisemien ihailuun. Myös osa luennoista toteutettiin ulkona oliivipuiden varjossa.
Oleellisena osana ohjelmaa kuuluivat yhteiset ruokailut. Järjestäjät olivat huolella valinneet paikallisia ravintoloita, joihin osaan patikoitiin ja osa löytyi Kalivesin kylästä, jossa asuimme. Ruokailuihin oli varattu paljon aikaa ja pöytiin kannettiin pieniä lautasia erilaisia perinteisiä herkkuja, jotka pöytä seurue yhdessä jakoi. Saimme maistaa esimerkiksi hortaa eli villivihanneksia, etanoita ja pikkuruisia kokonaisena friteerattuja kaloja. Suosikkini taisi olla grillattu mustekala, okra ja feta salaatti. Tomaatit olivat erityisen herkullisia.
Yhteiset ruokailut olivat myös tärkeitä ryhmäytymisen kannalta. Kun isossa ruokapöydässä istui aina vähän eri vieruskaverin kanssa, niin tuli kuin vahingossa tutustuttua muihin.
Matkan yhtenä teemana oli aivojen hyvinvointi. Autuutta aivoille, niin kuin yrityksen nimikin jo kertoo. Liikunnan ja ruuan lisäksi siihen kuului itsetuntemus ja elämästä nauttiminen. Täytyy myöntää, että pidin sitä aluksi vähän huuhaana, mutta matkan aikana asia konkretisoitui ja innostuin siitä. Pienillä teoilla on mahdollista vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa ratkaisevasti, sen sain matkan aikana huomata!
Valokuvaterapia osiossa pääsimme tutustumaan erilaisiin tapoihin käyttää kuvaa itsetuntemuksen ja itseilmaisun kehittämisen välineenä. Tehtävät olivat mielenkiintoisia ja inspiroivia. Joukossa oli monentasoisia kuvaajia, aktiivisista harrastajista ensimmäistä kertaa valokuvaavaan. Harjoituksissa käytettiin sekä vanhoja, jo olemassa olevia kuvia, symbolisia kuvia, että otettiin uusia kuvia. Osa asiasta oli minulle jo ennestään tuttua, mutta sain hyviä konkreettisia vinkkejä siitä, miten voisin käyttää valokuvaa entistä monipuolisemmin esimerkiksi omassa työssäni!
Oletko sinä matkustanut yksin? Menitkö ohjatulle reissulle vai seikkailitko muuten vaan maailmalla? Millaisia kokemuksia sinulle on yksin matkustamisesta?
Nyt sitten yritetään palautua tähän kotimaan vesisateeseen!
Oi että kuulostaa upealta kokemukselta matkasi!
Ihan yksinäni en ole matkustanut Suomen rajojen ulkopuolella eikä minusta ehkä taitaisi siihen olla. Tai en ole varma…
Mieheni kanssa tykätään matkustella kahdestaan ja aina reissuilta on tullut uusia tuttavuuksia, joiden kanssa ollaan yhteydessä sitten kotimaassakin. Italian Sorrentossa olimme valokuvauskurssilla syksyllä 2012 ja pienestä ryhmästämme muodostui niin tiivis, että olemme jo useamman kerran järjestäneet tapaamisia, mm Lahdessa, Tampereella, Tallinnassa ja Raumalla. Seuraavaksi taidamme tavata Tukholmassa.Koska kaikki valokuvaamme niin ymmärrämme toisiamme emmekä väsy odottamaan, vaikka joku vähän kauemmankin jotain kohdetta innostuisi kuvaamaan.
Kun matkustamme jonkun ystäväpariskunnan kanssa niin aina on sopimus, ettei tarvitse koko ajan yhtäjälkaa astua vaan saa mennä myös omia menojaan eivätkä toiset vedä hernettä nenäänsä. On hyvä olla "säännöt" valmiiksi niin kaikille tulee hyvä reissu 🙂
Ihanan inspiroiva juttu! Toivoisin kovasti etta minulla olisi enemman aikaa ja rahaa matkustamiseen. Haaveissa olisi jokin joogaretriitin tai muun sellaisen tapainen! En ole aiemmin kuullut Autuutta aivoille jutusta, mutta Googletan sen nyt heti! Lahtisin mielellani yksinkin reissuun, mutta tuntuu etta tuollainen kiva teemaloma olisi ehka "helpoin" tai ainakin minulle mukavin vaihtoehto!
Valokuvausryhmänne kuulostaa tosi kivalta! Varmasti mukavaa kokoontua saman henkisten kanssa. Jos yksin lähtee reissuun, niin tuollainen valmiiksi jonkun teeman ympärille tehty ryhmämatka on kyllä hyvä vaihtoehto.
Kiva jos juttu inspiroi, blogitekstin sekaan on laitettu muutamia linkkejä Autuutta aivoille sivustolle, suosittelen tutustumaan! 🙂