Mieheni mummo haudattiin viime viikonloppuna. Hautajaisiin liittyy aina surua ja menetystä, mutta tällä kertaa myös iloa pitkästä ja hyvästä elämästä ja rauhallisesta kuolemasta läheisten ympäröimänä.
Minä opin tuntemaan mieheni mummon iloisena ja nauravaisena ihmisenä. Hän muisti jokaisen merkkipäivän. Siis jokaisen! Ja ajatelkaa, hänellä oli 16 lastenlasta ja 9 lastenlastenlasta. Huikeaa sanon minä! Kävimme vierailemassa mummon luona vain muutamia viikkoja ennen hänen pois nukkumistaan. Katsoimme läpi vanhoja kuvia ja mummo kertoi hauskoja tarinoita elämänsä varrelta. Tarinoita kuunnellessa oli helppoa nähdä mummossa se nuori tyttö, joka hän oli ollut ja joka edelleen tuikki mummon silmissä. Korvaamaton hetki.
Mummolla oli ihana koti. Juuri sellainen kun mummolan kuulu olla. Olen kuvannut siellä muutaman kerran. Alla olevat kuvat olen kuvannut helmikuussa 2012.
Toivon, että itselläni säilyy samanlainen positiivinen asenne läpi koko elämän. Että pystyisi nauramaan ja iloitsemaan pienistäkin asioista, riippumatta siitä millaisia haasteita elämässä kohtaa. Olen myös kiitollinen siitä, että sekä minulla että lapsillamme oli mahdollisuus tutustua mummoon.
Millaisia muistoja teillä on mummoista?
Terveisin, Minna
Mummola..oi, ihana lapsuus tulee mieleeni. Tosin toista mummoani en koskaan ole tavannut, hän (äidin äiti) nukkui pois äitini ollessa vielä murrosiän alkumetreillä 🙁 Toisen mummon, isäni äidin menetin 23-vuotiaana. Hänestä minulla on rakkaat muistot <3 Ihanaa, että lapsesi saivat elää isomummon kanssa ja kuunnella tarinoita, sitä mahdollisuutta ei monilla ole.
Mulla oli lapsena kaksi hyvin erilaista mummolaa. Toinen mummoni (äidinäiti) asui maalla. Hänen kotinsa on rakennettu kalliolle kivijaloille. Mummoni kuoli 80v mutta talo on edelleen kesäpaikkana mun enollani. Talo on vanha, sodan jälkeen rakennettu. Sielnä on yli 100v vanha kiviuuni ja uuninpanko jossa edes mennyt kissa tykkäsi nukkua. Mummolassa vesi haettiin kaivosta ja ollessani lapsi ei ollut sähköjä siellä. Öljylamppu valaisi pimeneviä iltoja, joulun aikaan kuusessa paloi oikeita kynttilöitä. Kuusessa roikkui omenoita, paperipäällysteisiä fazerinparhaat karamelleja ja kuusen koristeita. Tuvan uunissa paistui mummon tekemät ruuat, ruisleipä ja karjalanpiirakat. Eteisessä oli ruokakomero ja sen vierestä johtivat portaat vintille jonka perällä oli pieni ullakkohuone. Ulkona liiterin päädyssä oli ulkohuone. Sauna pihan perällä. Lapsuuteni parhaimmat muistot. Siskon kanssa leikittiin pienessä metsässä ja kallioilla. Kerättiin kieloja ja luonnonkukkia, tehtiin kimppuja ja leikittiin kukkakauppaa. Pienet kivet oli rahoja. ?
Toinen mummoni asui omakotitalossa myös mutta kaupungissa. Siellä oli aluksi myös ulkohuussi ja vesi haettiin maitokärreillä vesipostista. Sitten sinne vedettiin vesiputket ja saatiin kylmä ja lämminvesi sisään, eikä tarvinnut enää ravata vesipostille ja käyttää likasankoa kun pestiin hampaita. Tämä mummoni kuoli 75vuotiaana. Muistan ja tunnen nenässäni peräkammarin tuoksun, siellä oli ukkini huone. Hän kaivoi kaapista aina minulle voileipäkeksejä…olin kiltti ja hiljainen, ukin lempilapsi. Olin vasta 3v kun ukki sai sydänkohtauksen puuliiterissä kun oli hakkaamassa puita. Mummo teki ihanaa pullaa ja osasta pullasta kuivatti uunissa korppuja. Ne olivat tosi hyviä!!! Molemmissa mummoissa oli omat hyvät puolensa ja he olivat ihania ihmisiä. Harmi ettei mun omat poikani saaneet koskaan tavata heitä. Tälläisiä muistoja minulla näin lyhykäisyydessään.
Ihania kuvia ja ihanan näköinen Mummola. Mummokin näyttää iloiselta. Omista isoäideistäni en valitettavasti voi jakaa juurikaan lämpimiä muistoja.. Onnekseni miehellä oli mitä ihanin äidinäiti, Mamma, josta tuli myös mulle hirmuisen rakas. Vaikkakaan en omista isovanhempi-suhteistani johtuen ikinä kovin läheiseksi (kaipaamallani tavalla) hänen kanssaan tullut, sillä altzheimerin tauti alkoi kiusata Mammaa.
Ihanaa kun sun lapsilla oli jopa isomummo, omat isomummuni ja -pappani olivat niin vanhoja mun syntyessä, että muistan vain valokuvia meistä, minun olessa vasta hädintuskin vuoden ikäinen. 🙂
Se on kyllä rikkaus, että lapsillani on ollut mahdollisuus tavata suurin osa minun ja mieheni isovanhemmista.
Ihania muistoja! Ajatella mitä kaikkea jää mieleen. Voileipäkeksit ja kissa nukkumassa uuninpankolla. Kerrassaan ihania juttuja.
Joskus suhteet isovanhempiin voi olla vaikeita, niihin voi sekoittua vääränlaisia odotuksia, erlaisista kulttuureista johtuvaa väärinymmärrystä ja vaikka mitä. Toivottavasti itse osaisin olla mummo, joka elää omaa elämäänsä onnellisena ja katkeroitumatta. Silloin suhteet lapsenlapsiinkin on varmasti helpommat.