Tiedättekö mistä tietää syksyn tulleen? No tietenkin siitä että bloggari raahautuu lenkkipolulle!
Syksyllä on halu aloittaa jotakin uutta. Tehdä jotakin. Itselleen. Minun kohdallani se on tarkoittanut säännöllisen liikunnan lisäämistä päiväohjelmaan. Joka päivä olen tehnyt jotakin. Kävellyt, pyöräillyt tai uinut. Olen tehnyt seuraavan havainnon: olen rapakunnossa.
Kyllä. Rapakunnossa. Puuskuttaessani ylös reitin varrella olevaa ylämäkeä mietin kuinka näppärää olisi säilyttää säännöllinen liikunta ohjelmistossa ympärivuoden. Säästyisi aloittamisen tuskalta.
Keväällä minulla oli ongelmia toisen polveni kanssa ja se olikin sitten mitä mainioin tekosyy lopettaa koko touhu. Imeytyä kiinni sohvaan. Kuukausiksi. Mutta ei muuta kuin uuteen nousuun.
Tehostaakseni syksyistä aloittamista olen myös vähentänyt lisätyn sokerin ja tyhjien hiilihydraattien nauttimista. Vieroitusoireet kärventävät hermoja. Lahjaksi saatu Kismet huutaa nimeäni.
Puntarilla en käy kiusaksikaan. Että tälläistä tähän päivään. Oletko sinä tehnyt syksyn pyhiä päätöksiä? Oletko aloittanut jotakin uutta?
Kyllä vaan on tehty päätöksiä! Treenasin pari vuotta sitten puolikasmaratonia varten ja Yyterissä olin lähtöviivalla toukokuussa 2013 intoa puhkuen ja kaiken piti olla kunnossa, mutta eipä ollut.Oletin pahimmat hetket jonnekin 17 km:n paikkeille, mutta joku väänsi 5 kilsan kohdalla powerinappulan off-asentoon. Se oli sillä kertaa siinä, mutta olin kuitenkin ylpeä, että olin uskaltanut seistä siellä lähtöpaikalla (n.viisimiljoonaa muuta suomalaista ei ollut).Ei muuta kuin uutta treeniä ja uuteen yritykseen, mutta sitten lenkkipolulla sattui haaveri, olkapää pois sijoiltaan ja olkavarresta murtui pala irti. Kädetkin ovat yllättävän tärkeät juoksemisessa. Sitten jotenkin koko into hiipui, tosin pari kertaa viikossa olen lenkkeillyt kesän helteitä lukuunottamatta. Nyt alkavat uudet tuulet puhaltaa ja jonkinlainen treeni kuuluu ohjelmaan viitenä päivänä viikossa…kaksi huilia,sillä se on tärkeää lihasvoiman keräämiseksi. Puntit ja kahvakuula odottavat käyttäjää ja juoksutossut eteisen kaapissa ja ajatuksissa on pitää ihan yksikseen tanssitreeniä, sellaista vauhdikasta ilman oikeaoppisia askelkuvioita, vapaata menoa ja vauhtia. Ihan omaa freedancea 🙂 Sellasta minun syksyyni. Pidetään peukkuja toinen tosillemme 🙂
Wau mitä meininkiä! Itse olin haljeta ylpeydestä kun "juoksin" extreme runin 8 km. Minullakin on kotona kahvakuula ja puntit, kun vain saisin koskettua niihin. Nykyisin toimivat lähinnä ovi stopparina 🙂 Tsemppiä syksyysi!
No tota joo. Hankin vuosi sitten (huomaathan, syksyllä) hieman omaksikin yllätyksekseni salikortin ja aloin käymään siellä ensin kaksi, sitten kolme, ja lopulta salakavalasti neljäkin kertaa viikossa. Sitten tuli kesä….. ja ne mun vakkaritunnit loppui…. samoin lapsen harrastus, jonka aikana kävin vetämässä sen vähitensuosikkini eli salitreenin, jäi kesätauolle = minäkin jäin. No maksoin kuitenkin koko kesän kuukausimaksua ja kävin kerran viikossa zumbaamassa. AUTS, kalliiksi kävi! Lisäksi vielä hullu minä maksoin zumbavetäjälle ylimääräisenä irtotuntina toisen zumban, jota hän kävi pitämässä kyläkoulumme pihalla. Vielä kallimmaksi kävi. Treenasin siis _vähemmän_ ja maksoin _enemmän_. Mutta ajattelin sen niin, että tulipahan kuitenkin treenattua.
Tällä viikolla alkoi lasten koulu ja harrastukset, ja salillanikin taas tunnit normaaliaikataulussa. Ihan en vanhaan treenikuviooni sentään vielä ole päässyt, mutta kahdella zumballa kävin kyllä läähättämässä. Ensi viikolla ajattelin lisästä sen kolmannen käyntikerran, sitten kohta kai se neljäskin pulpahtaa mukaan.
Itselleni näyttää toimivan aika hyvänä "ruoskijana" ihan jo se, että merkkaan treenikerrat kalenteriin ja varaan (muut kuin zumbat, niihin olen jo koukussa ja änkeän mukaan vaikken aina muista edes varata paikkaa) ryhmäliikuntatunnin, yleensä kahvakuulan, etukäteen. Sitten sitä vaan menee kalenterin mukaan sen kummemmin ajattelematta. Jos erehtyy miettimään, että "jaksaisko lähteä", niin not gonna hapen 😉
Haaveilen aloittavani joku syksy myös jonkun uuden kielen (ranska! italia! venäjä! espanja!) opiskelun, mutta just nyt tässä elämäntilanteessa ei oo mahdollista. Nauroinkin just miehelleni, että musta varmaan tulee eläkeläisenä sellainen ikiopiskelijamummo, joka aloittaa joka syksy kansalaisopistolla uuden kielen opiskelun 🙂
Kuulostaa hyvältä tuo kalenteriin merkkaaminen! Ja mä tulen niin liittymään tuohon aktiivisten ikiopiskelijamummojen rinkiin! :DD Voin niin nähdä sen.