Mahtavaa! En juuri koskaan jaksa klikata videoita mutta tämä houkutteli sen verran, että piti klikata. Ja kannatti, koska tämä sai hymyilemään rehellisyydellään. Tunnustan kuuluvani joukkoon, joka selvii sotkut (ainskin lähes) joka ilta, koska ahdistun muuten aamulla.. Terveisin lapseton, jonka kotona paikkoja sotkee vain yksi aikuinen mies.
Aivan mahtava arjenvalotusvideo! Jäi kyllä hyvä mieli ja fiilis tuon katsomisen jälkeen. Sinusta jotenkin huokuu semmoinen rauhoittava lämpö. 🙂
Kiitos! Ei kyllä aina kaaoksen keskellä tunnu siltä, että huokuisi rauhoittavaa lämpöä, mutta kyllä neljän lapsen ja kehitysvammaisten kanssa eläessä oppii myös tietynlaista hyväksymistä. Joka sitten rauhoittaa. Ei sillä, olisi ihanaa palkata sellainen ihana vanhan ajan taloudenhoitaja!
Tähän videoon koko ajatus lähti siitä, että katselin ympärilleni ja meinasin vaipua epätoivoon. 😀 Siivoaminen meillä on loppumaton projekti. Siihen nähden kuinka paljon me siivotaan, tuntuu, että miten voi ollakkin niin sekaista.
Ihanaa, että muillakin on kaaosta, tiskipöytä vyöryy tavaraa pyykkikasoista puhumattakaan. Tottakai tykkäisin, jos koti olisi siisti ja jokaisella tavaralla olisi oma paikkansa. Mutta ei. Haluan antaa aikaa ja rakkautta lapselleni (niin, sille ainokaiselleni). Askarteluharrastukseni on kasannut erinäisen määrän tarvikkeita ja vempeleitä. Ehkä saan jonain päivänä hetkellisen mielenhäiriön ja saan raivattua polun työpöydän äärelle. Ihanaa arjen realityä!
Ihanaa <3
Ihana video. Siitä tuli hyvä fiilis. Ei se lapsiperheen elämä aina niin yksinkertaista ole.Lasten ollessa pieniä olin ja olen edelleen siivoushullu.Nautin oikeasti siitä,joten meillä oli iltaisin koti siisti, päivällä ei.Olin myös surkea leikeissä ja iltasadun lukemisessa.Ne ei ollut mun juttuni.Muuten olin läsnä 24/7. Teimme kaikkea arjen askareita yhdessä ja lapset olivat mukana joka paikassa. Annoimme heidän hyvin vapaasti toteuttaa itseään. Jos teki mieli kylpeä lätäkössä, siitä ihan vapaasti.Pyykkikone on sitä varten. Muuten meillä ei ollut mitään niin säännöllistä, muuta kuin se että kaikki söivät samaan aikaan ja ruokapöydän ääressä.Hyvin tasapainoisia nuoria heistä silti on kasvanut, vaikka ei ihan menty oppikirjojen mukaan.Kiitos kun teit tuon videon.
Kiitos mieltä lämmittävästä videosta! Olit todellakin asian ytimessä 🙂
Tää oli just sitä, arjen realityä. Mä tykkäisin siitä, että kaikelle olisi paikka mutta olen liian laiska ja epäjärjestelmällinen siihen. Ja se tietysti heijastuu lapsiinkin. Ne oppivat käytännöt vanhemmiltaan. 🙂
Kiitos! 😀
Toivoisin, että olisin edes vähän siivoushullu. Tai pyykki hullu! Mutta ei! Olen valokuvaus hullu! Ja askarteluhullu! Ja vähän myös ruokahullu! Pöh.
Heh! Välillä pitää esitellä muutakin kuin puutarhajuhlia ja sitä ainutta keittiön siivottua nurkkaa, jossa voi kuvata leipomuksia! 🙂
Tää oli i h a n a ♡
Kiitos! 🙂
Ihan kuin meillä! Leipovia tyttäriä, pursuilevia eteisiä, parittomia sukkia ja mahdollistavaa äitiä myöten!
Mahtavaa! En juuri koskaan jaksa klikata videoita mutta tämä houkutteli sen verran, että piti klikata. Ja kannatti, koska tämä sai hymyilemään rehellisyydellään. Tunnustan kuuluvani joukkoon, joka selvii sotkut (ainskin lähes) joka ilta, koska ahdistun muuten aamulla.. Terveisin lapseton, jonka kotona paikkoja sotkee vain yksi aikuinen mies.
Aivan mahtava arjenvalotusvideo! Jäi kyllä hyvä mieli ja fiilis tuon katsomisen jälkeen. Sinusta jotenkin huokuu semmoinen rauhoittava lämpö. 🙂
Kiitos! Ei kyllä aina kaaoksen keskellä tunnu siltä, että huokuisi rauhoittavaa lämpöä, mutta kyllä neljän lapsen ja kehitysvammaisten kanssa eläessä oppii myös tietynlaista hyväksymistä. Joka sitten rauhoittaa. Ei sillä, olisi ihanaa palkata sellainen ihana vanhan ajan taloudenhoitaja!
Tähän videoon koko ajatus lähti siitä, että katselin ympärilleni ja meinasin vaipua epätoivoon. 😀 Siivoaminen meillä on loppumaton projekti. Siihen nähden kuinka paljon me siivotaan, tuntuu, että miten voi ollakkin niin sekaista.
Ihanaa, että muillakin on kaaosta, tiskipöytä vyöryy tavaraa pyykkikasoista puhumattakaan. Tottakai tykkäisin, jos koti olisi siisti ja jokaisella tavaralla olisi oma paikkansa. Mutta ei. Haluan antaa aikaa ja rakkautta lapselleni (niin, sille ainokaiselleni). Askarteluharrastukseni on kasannut erinäisen määrän tarvikkeita ja vempeleitä. Ehkä saan jonain päivänä hetkellisen mielenhäiriön ja saan raivattua polun työpöydän äärelle.
Ihanaa arjen realityä!
Ihanaa <3
Ihana video. Siitä tuli hyvä fiilis. Ei se lapsiperheen elämä aina niin yksinkertaista ole.Lasten ollessa pieniä olin ja olen edelleen siivoushullu.Nautin oikeasti siitä,joten meillä oli iltaisin koti siisti, päivällä ei.Olin myös surkea leikeissä ja iltasadun lukemisessa.Ne ei ollut mun juttuni.Muuten olin läsnä 24/7. Teimme kaikkea arjen askareita yhdessä ja lapset olivat mukana joka paikassa. Annoimme heidän hyvin vapaasti toteuttaa itseään. Jos teki mieli kylpeä lätäkössä, siitä ihan vapaasti.Pyykkikone on sitä varten. Muuten meillä ei ollut mitään niin säännöllistä, muuta kuin se että kaikki söivät samaan aikaan ja ruokapöydän ääressä.Hyvin tasapainoisia nuoria heistä silti on kasvanut, vaikka ei ihan menty oppikirjojen mukaan.Kiitos kun teit tuon videon.
Kiitos mieltä lämmittävästä videosta! Olit todellakin asian ytimessä 🙂
Tää oli just sitä, arjen realityä. Mä tykkäisin siitä, että kaikelle olisi paikka mutta olen liian laiska ja epäjärjestelmällinen siihen. Ja se tietysti heijastuu lapsiinkin. Ne oppivat käytännöt vanhemmiltaan. 🙂
Kiitos! 😀
Toivoisin, että olisin edes vähän siivoushullu. Tai pyykki hullu! Mutta ei! Olen valokuvaus hullu! Ja askarteluhullu! Ja vähän myös ruokahullu! Pöh.
Heh! Välillä pitää esitellä muutakin kuin puutarhajuhlia ja sitä ainutta keittiön siivottua nurkkaa, jossa voi kuvata leipomuksia! 🙂
Tää oli i h a n a ♡
Kiitos! 🙂
Ihan kuin meillä! Leipovia tyttäriä, pursuilevia eteisiä, parittomia sukkia ja mahdollistavaa äitiä myöten!