Ne jotka ovat seuranneet blogiani pidempää, muistavat, että olen tehnyt opinnäytetyöni Voimauttavasta skräppäyksestä kehitysvammaisille. Työ on ajan kanssa hiotunut ja en kutsu lopputulosta enää skräppäykseksi vaan työn nimi on Tarinoista kuviksi – Voimaannuttavat kansiot.
Opinnäytetyöni on syntynyt omasta kiinnostuksestani luovaan askarteluun, valokuvaukseen ja toisaalta kehitysvammatyössä kohtaamaani ilmiöön, jossa kehitysvammainen henkilö jää helposti sivuosaan omassa elämässään. Olen havainnut valokuvan terapeuttisen voiman oman skräppäys harrastukseni kautta. Skräppäys on omaelämänkerrallista työskentelyä, jossa valokuva yhdistetään luovaan askarteluun. Havahduin omia töitä tarkastellessani niiden tuottamiin vahvoihin tuntemuksiin ja uusiin merkityksiin. Koko projekti perustuu siis omakohtaiseen kokemukseen valokuvan ja siihen yhdistetyn taiteellisen työskentelyn voimasta.
 |
| Tämä kuva on otettu Miina Savolaisen voimauttavan valokuvan kurssilla |
Näistä lähtökohdista lähin työstämään ajatusta voimaannuttavista kansioista. Halusin selvittää mitkä ovat ne teoreettiset perustat sille, että koin skräppäyksen niin voimauttavana ja koskettavana. Mistä työskentelyn merkityksellisyys syntyi? Pohdintojeni ja käytännön kokeilun tuloksena syntyivät voimaannuttavat kansiot.
Voimaannuttava kansio
Voimaannuttavan kansion tavoitteena on oman identiteetin ymmärtäminen ja selkeyttäminen sekä omien voimavarojen tunnistaminen. Työskentelyn tavoitteena on antaa kansion tekijälle oikeus tulla nähdyksi haluamallaan tavalla. Menetelmä antaa välineitä itseilmaisuun ja tarjoaa osallistujille tilan, jossa heillä on mahdollisuus tehdä näkyväksi omia haaveitaan, tarpeitaan ja kokemuksiaan ilman ympäristöstä tulevia vaatimuksia ja arvostelua.
 |
| Tällä sivulla olen halunnut tehdä näkyväksi omaa naisellista puoltani |
Menetelmässä keskitytään kolmeen eri osa-alueeseen (kuvio 1), keskusteluihin, valokuviin ja taiteelliseen työskentelyyn. Keskusteluiden tavoitteena on nimetä omia ajatuksia ja tunteita, nimeäminen auttaa järjestämään ja tunnistamaan asioita ja helpottaa niiden jakamista. Valokuvat sitovat ajatukset nykyisyyteen ja tekevät niistä totta. Valokuvan ominaisuuksiin kuuluu sen suhde todellisuuteen, valokuvassa näkyviä asioita pidetään totena, sillä ne ovat silminnähtävissä ja toisaalta se mahdollistaa ajassa liikkumisen. Taiteellisen työskentelyn tehtävänä on tehdä näkyväksi omaa sisäistä maailmaamme, heittäytyä luovaan flow -tilaan, jossa työskentely on heittäytymistä tuntemattomaan. Nämä kolme osa-aluetta tukevat toisiaan ja antavat erilaisia mahdollisuuksia yhden aiheen käsittelyyn ja esille tuomiseen.
Kaavio 2. Voimaannuttavan kansion osa-alueet
Menetelmä sopii sekä lapsille, että aikuisille. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä ja kysy rohkeasti lisää! Tai pysy kanavalla, esittelen menetelmää täällä blogissa.
Pidätkö sinä päiväkirjaa? Kirjoittamalla, piirtämällä tai valokuvaamalla?
Mukavaa päivää sinulle!
Olen tosi huono kirjoittamaan päiväkirjaa tai muuta vastaavaa. Aloitan aina innokkaana, teen muutaman viikon ja sitten se lopahtaa. Aikaisemmasta postauksestasi valokuvaseinästä kuitenkin innostuin ja tein makuuhuoneeseemme sellaisen. Siinä on kuvia meidän perheen historiasta. Arkisia kuvia ja hauskoja hetkiä. Se oli yllättävän voimauttava fiilis tehdä sitä, sekä myös aina katsellessa saa hymyn huulille :). Tämä kansio kuulostaa mielenkiintoiselta. Mielenkiinnolla odotan tulevaa 🙂
Tänä vuonna osallistun 365/2014 kuvapäiväkirjan tekemiseen ja olen todellakin tiiviisti pysynyt mukana ja jokaiselle päivälle on nimikkokuvansa, joka ehkä jollain tavalla kuvastaa just sitä päivää, ei kuitenkaan aina, sillä en ole ottanut siitä paineita, kuva kuin kuva 🙂
Toinen tämän vuoden alkupuolella aloittamani juttu on Q & A a day (365 questions – 5 years – 1825 answers). Kysymykset ovat lontoon murteella, mutta vastaan omalla kielelläni. Seuraavina vuosina sitten vastaan päivittäin samaan kysymykseen mutta vastaus ei varmaankaan välttämättä ole sama. Hyvin mielenkiintoinen ja kirjan ulkomuoto on niin mieleiseni, että hiplailen sitä useamman kerran päivässä kun se on aina tietsikkapöydällä 😀
Valokuva seinä on minusta todella kiva. Se sitoo kivasti yhteen mennyttä. Ihmisiä, tapahtumia ja muistoja. Ja parhaimmillaan vielä jokaisen perheen jäsenen merkitykselliset kuvat pääsevät esille.
Kuulostaa todella mielenkiintoiselta, kumpikin projekti. Onko tuo kirja siis valmiina myytävä paketti? Täytyykin tutkailla asiaa!