En ole seurannut tangokuninkaallisten valintaa, mutta äsken silmiini sattui Ilta-sanomien lööppi, jossa uusi tangokuningatar esitteli tatuointejaan ja niihin liittyviä tarinoita. Ottamatta sen kummemmin kantaa tangokuningattaren valintaan tai hänen ottamiinsa kuviin, on pakko tarttua jutun kommentteihin.
Tietenkin moni kauhisteli tatuointeja ja useampi pohtii miltä mahtavat tatuoinnit näyttää vanhana. Monen mielestä nuori ihminen pilaa ihonsa kuvilla ja kokee tarpeelliseksi sanoa, että tatuoinnit eivät sovi yhteen iltapuvun / tangon / järjen / you name it kanssa. Tatuoitua henkilöä ei palkata töihin ja hän on suorastaan vaarassa syrjäytyä.
Ensin haluan kiittää ihan kaikkia teitä kommentoijia huolenpidostanne. Harvoin ulkopuoliset esittävät niin suoraan huolensa tekemiäni valintoja kohtaan kuin silloin kun kyseessä ovat tatuoinnit. Vaikka jutussa ei tietenkään puhuttu minusta, voin silti samaistua uuteen tangokuningattareen, sillä kuulunhan samaan laatikkoon. Tatuoidut ihmiset.
Tatuointi jakaa mielipiteitä. Kuten moni muukin asia elämässä. Teemme jatkuvasti valintoja joita muut ihmiset eivät ymmärrä. Moni nyt tekemämme valintaa vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti tulevaisuuteemme. Se mitä syömme, miten vietämme vapaa-aikamme, hankimmeko perheen, mitä teemme työksemme. Tatuointi on yksi valinta monien joukossa.
Koen itse olevani aika tavallinen suomalainen veronmaksaja. Olen tehnyt töitä nuoresta asti, toimin yrittäjänä, minulla on lapsia ja tatuointeja. En ole koskaan ajatellut, että tatuointini liittyisivät millään tavalla muiden ihmisten huolenaiheisiin. Toki vuosien varrella olen kuullut ihmettelyä, törmännyt ennakkoluuloihin ja ihailuunkin. En kuitenkaan ikinä ole ottanut yhtään tatuointia miettien mitä joku muu kuvistani ajattelee.
Miksi sitten olen ottanut tatuointeja? Minulla ei ole kaikista kuvistani hienoja tarinoita tai suurta symboliikkaa. Olen ottanut kuvia, koska olen halunnut. Ensimmäisen kuvan ottamisesta on pian 20 vuotta. Vielä en ole koskaan katunut sen ottamista, vaikkei se hienoin kuvani olekkaan. Ensimmäinen tatuointini on pieni katalogilisko, joka muistuttaa minua villistä ja vapaasta nuoruudestani. Sen näkeminen tuo edelleen hymyn huulille.
Entä miltä tatuoinnit näyttävät kun olen vanha? Epäilen, että yhtä kurttuiselta kuin muukin iho. Tatuoinnit ovat osa minua, ne elävät, vanhenevat ja kulkevat mukanani missä ikinä kuljenkin. Kuinka voisin katua jotakin sellaista, mikä on osa minua? Kukaan tatuoitu vanha ihminen ei koskaan ole tullut minulle kertomaan katuvansa tatuointejaan. Tai jos tarkkoja ollaan, kukaan tatuoitu henkilö ei ole koskaan tullut kertomaan minulle katuvansa tatuointejaan, jännä juttu, eikö?
En silti sano, etteikö joku katuisi. Varmasti katuu. Ihmiset tekevät asioita monista syistä. Toiset syyt kestävät aikaa, toiset eivät. Jokaista tatuointia kannattaa harkita. Yhtään tatuointia itselleen ei kannata ottaa kenenkään toisen takia.
Tatuoinnit ovat kuin pieniä taideteoksia, joita kannan aina mukanani. Ne miellyttävät omaa silmääni ja tuovat esiin persoonaani. Joku muu tuo esiin omaa persoonaansa jollakin muulla tavalla ja se on minulle ihan jees! Joku ei pidä tatuoinneista ja sekin on minulle ihan jees. Tärkeintä onkin tehdä omat valintansa ja keskittyä niihin sen sijaan, että käyttää elämänsä muiden ihmisten valintojen taivasteluun. On hyväksyttävä, että kaikkea ei voi ymmärtää.
Tatuointi on ulkoinen valinta, se näkyy vastaan tulijalle. Elämässä on kuitenkin paljon isompia valintoja, sellaisia mitkä eivät näy ulospäin, mutta vaikuttavat enemmän siihen keitä me olemme ja mitä mahdollisesti kadumme vanhana. Toivon, että jokainen voisi elää oman elämänsä niin, että vanhana voisi todeta eläneensä hyvän elämän. Ja toisaalta, jos tatuoinnit ovat omassa elämässäni ainut asia mitä kadun, voin ylpeästi sanoa eläneeni hitsin hyvän elämän!
Tehkää hyviä valintoja!
Mulla on haaveena ottaa tatska, mutta en vielä tiedä millaisen. Joku kiva siro pohkeeseen tai säären ulkosyrjään, esim. lintu tai jotain, joka kuvastaa pohjalaista syntyperääni.
Tämä on niin jokaisen oma juttu ja valinta 🙂
Mä ihailen vilpittömästi muiden tatuointeja, mutta en ikinä osaisi kuvitella sellaista itselläni. Perustella en osaa, ehkä se oikea kuva on vielä löytymättä?
Tai ehkä vaan tyydyn ihailemaan muiden!
ps. tervetuloa osallistumaan arvontaan 🙂 http://prinsessanoppi-lapetiteprincesse.blogspot.fi/2014/07/ihana-musta5101-ja-mayn-sis-arvonnan.html
Minullakin tatuoinnit ovat syntyneet samalla lailla. Joskus idean konkretisoituminen kuvaksi on kestänyt vuosia, joskus prosessi on ollut nopeampi. 🙂
En usko,että näitä asioita tarvitseekaan sen kummemmin perustella. Jotain juttua ei vaan tunne omakseen ja niin se on. Täytyy käydä katsomassa arvontasi!
Aivan mahtava kirjoitus! Itselläni on yksi pieni tatuointi noin 20 vuoden takaa. Kuva on jo aika kulahtanut ja venähtänyt kun kiloja on kertynyt yms. Mutta ikinä en ole sen ottamista katunut! Se on osa minua ja tulee olemaankin, ihan kuten vaikka luomet, arvet ym. Eihän niitäkään ihmiset yleensä taivastele ja paheksu, miksi sitten tatuointeja! Nyt suunnitteilla lisää tatuointeja kunhan saan sen lopullisen vision 🙂
Minusta tatuoinnit todellakin koristavat ihoa ja ne ovat jokaisen oma valinta 🙂 Minulla on 5 kuvaa ja aion tulevaisuudessa ottaa lisääkin, tietysti rajansa kaikella 🙂 Todella kivasti kirjoitit aiheesta !
http://thebabystepp.blogspot.fi/
En ikinä ottais tatuointia mutta kyllä ne sun tatskat vaan on niin osa sua, että olisitko sä emmo/minna ollenkaan jollei sulla niitä olisi? Vähän niinku silmien väri tai hiukset.
Itseni ikäisillä ei mainittavammin tatuointeja ole eikä ole itsellänikään eikä ilmeisesti tule olemaankaan. Jälkeläisillä kyllä on. Osa niistä on hyvin kauniita ja osa taas ei…siis minun mielestäni,mutta se on heidän valintansa, ei minun enkä ole koskaan katsonut asiakseni niihin mitenkään puuttua.
Muutama vuosi sitten oli kylläkin aika lähellä, etten ottanut tatuoitua sormusta sormeeni. Näin niin kauniin sellaisen, että asia pyöri useamman viikkoa mielessä, mutta en sitten kuitenkaan ollut asiasta varma ja ottamatta jäi.
Kuten sanoit, jos tatuoinnit olisivat ainut asia,joka sinua ehkä kaduttaisi, niin voisit olla todella tyytyväinen elämääsi 🙂
Kiitos viestistäsi Minustakin tatuoinnit koristavat ihoa!
Hyvin sanottu! Tatuoinnit elävät ihmisen mukana. 🙂
Oi, kiitos Suvi!
Tatuoinnit ovat yleistyneet viime vuosina hurjasti. Omilla vanhemmillani ei kuvia ole, mutta ukillani oli oikeita merimies tatuointeja!
Itse olen ollut tatuoitu nainen vuodesta 93 eli siitä kun olen täyttänyt 25v. Ja kysymys joka minua kaikkina näinä 21 vuotena on eniten ärsyttänyt on kysymykset: "mitä sitten kun sä haluat sen pois? Tai kun alkaa kaduttamaan?" Jokainen tekee itse omat valintani, mutta minun näkökannasta ainut tie tatuoinnin ottamiseen on se, että kuskustelee itsensä kanssa, että haluaako sen pitää loppu elämänsä vai ei? Älä mene tatuoitavaksi jos suurin murheesi on, että miten saan sene pois kun kaduttaa? Mitä sitten?? Et ole oikea ihminen tatuoitavaksi.
Tatuointi itsessään on jo niin koko kansa toimintaa ikään, sukupuoleen, koulutustaustaan yms katsomatta. Nykyöön kuulee enemmän tatuointeja "en aio ottaa" ihmisten kommenteissa näm lauseet: En uskalla, se sattuu, kun kaikilla on, ehkä sitten jos sen saa piiloon!! Asenne että tatuoitu ihminen on jotenkin "paha, huono tai petollinen", on halveeraava ja vanhanaikainen.
itse kannan tatutointi ylpeydellä ja aion hankkia lisää. Minä ja tatuointini tullaan vanhenemaan yhdessä ryppyisinä rakkaudella ja nautiskellen. Tatuointi on jotain kaunista ja ihanaa ihollani! Minunkaan kuvilla ei ole elämää suurempia tarinoita…. ainut perusajatus on, että tykkään ruman kauniista… värikkäästä ja milloin mistäkin <3
Hyvin sanottu tosiaan!
🙂 minulla on ihossani kuvia, jotka merkitsevät paljon itselleni. Niissä on merkityksiä, muistoja, ihmisiä, elämäni arvoja ja jopa uskoani. Niillä on minulle suojaava ja mieleeni vaikuttavia merkityksiä. Ne ovat osa minua, eivät vain kuvia ihossani saati vain tatuointeja. Hassua, että puhuessa tatuoinneista en osaa edes ajatella olevani tatuoitu. Ne ovat niin osa minua, että niistä on hävinnyt se tatuoitu merkitys 😀 ensimmäisen otin 16vuotta sitten. Muutama vuosi sitten otin toisen, jonka luulin jäävän viimeiseksi. Mutta nyt jo haaveilen taas yhdestä…;)
Heikivasti kirjoitettu..
Itse sain ensimmäisen 13 vuotiaana….hurjan kauan aikaa sitten ,vuonna 1993…
Silloin kun tatuointeja ei vielä paljoa katukuvassa näkynyt.
Päivääkään en ole katunut.
Jokaiseen tatuointiin liittyy joku juttu,tarina,ihminen.
Ne ovat osa minua.
T.merimiehen tytär 😉
Kivasti kirjoitettu, 🙂 Itse tykkään tatuoinneista, toinen nyt suunnitteilla. Kuvat kertoo musta ja mun elämästä, ne on osa mua. En usko että vanhana asiaa tulen katumaan.
Sulla on tossa sivupalkissa "Juttu jatkuu somessa" ja siinä alapuolella niitä merkkejä.. Tarvitsisin apua, miten ne saa tuollai kauniisti näkyviin.. 🙂 Sekä joka tekstin alapuolella; Toiminnot ja sit mistä lukijat saa valita.. jeesiä myös tähän. Olisin kiitollinen jos voisit neuvoa mua s.postiin. melinanblogi@gmail.com
Kiitos viestistäsi! Minullakin on uusi kuva jo suunnitteilla.
"Minä ja tatuointini tullaan vanhenemaan yhdessä ryppyisinä rakkaudella ja nautiskellen." Aivan ihanasti sanottu!
Minullakin tatuointeihin liittyy muistoja ja tarinoita. Ne eivät kuitenkaan ole yksiselitteisesti luettavissa kuvista. Tai en voi sanoa, että perhonen rinnassani kuvaa jotakin tiettyä asiaa vaan se on osa elämäntarinaani.
Hienosti sanottu. Itselläni ei vahvasti symboolisia kuvia ole. Tai voisi melkein sanoa, että tatuointien merkitys on muodostunut jälkikäteen. Kuten vaikka sen nuoruudessa otetun liskon. Ne kuvaavat minulle sitä aikaa ja niitä ihmisiä, jotka liittyvät joko tatuoinnin ottamiseen tai siihen aikaan jolloin kuva on otettu. Kuvissa on minulle tärkeitä asioita esimerkiksi sakset ja kamera.
Hei, olen tehnyt sosiaalisen median napit ensin Photoshopissa ja sen jälkeen siirtänyt ne Photobuckettiin. Sitten olen vaan lisännyt kuvat sivupalkkiin ja linkittänyt ne oikeaan osoitteeseen. Voisin tehdä asiasta josku tarkemman postauksenkin jos sellaiselle on kysyntää!
Ihanasti kirjoitettu! Mulla on itselläni nyt neljä tatuointia ja niistä on vaan kasvanu jo pienessä ajassa niin osa minua, etten jotenkin edes huomaa niitä.. Ois aivan tosi outoa jos ne yhtäkkiä vaan katoaisivat. Mun mielestä on hauskaa kun ihmiset ahdistuvat siitä mitä tapahtuu kun vanhenee ja iho rypistyy. Rypistynhän minä joka tapauksessa, ehkä rypistyn vaan muita paremman näköseksi niiden tatuointien ansiosta? 😉
Hih! Totta, ehkäpä tatuointien merkitys iän myötä vaan lisääntyy. Kenties ryppyiset tatuoinnit ovat tulevaisuuden trendi. 🙂
Kiitos tästä vastauksesta. 🙂 Mä olisin ainakin hurjan kiinnostunut tälläisestä postauksesta, kun oon niin huono tietokoneiden kanssa. En juurikaan ole käyttänyt kuvan käsittelyohjelmia tms.. Olisi kiva osata. Juuri lisäsin blogisi, mun luetuimpien joukkoon,
Kiva jos auttoi, mä palaan asian paremman postauksen kanssa syksymmällä, kun olen lomat lominut 🙂
Mä olen sitä mieltä, että ainoa porukka, jonka tatuointihaaveisiin ja -suunnitelmiin saa aikuinen puuttua, on alaikäiset. Tatuointi on kuitenkin pysyvä kuva ihossa, joten vaikken sinänsä vastusta alaikäisten tatuointeja, niistä olisi ainakin hyvä jutella aikuisen kanssa. Millainen kuva, kuinka näkyvälle paikalle jne.
Aikuisten ihmisten (ei nyt sillä että 18-vuotias muuttuisi yhdessä yössä aikuiseksi…) tatuoinnit taas eivät kuulu kenellekään muulle kuin ihmiselle itselleen ja ehkä tatuoinnin tekijälle. Eivät ne kerro mitään siitä, onko ihminen vastuullinen, fiksu, älykäs, empaattinen tai mitään muutakaan. Mulla on ystävä, jolla on vastuullinen ja ihmisläheinen työ – ja omien sanojensa mukaan kalliit käsivarret eli täyteen tatuoidut. Ja upeat tatuoinnit onkin! Vaikken niitä itselleni ottaisi, ihailen joka kerta ne kuvat nähdessäni, miten kauniit ne ovat ja miten hyvin ne ystävälleni sopivat. En osaa kuvitella häntä ilman tatuointeja, en nuorena enkä vanhana. Mitä väliä, vaikka iho rypistyy ja tatuointi ehkä menettää alkuperäisen muotonsa se myötä? Hautaan tässä kuitenkin mennään, oltiin kauniita tai rumia (joka taas on joka tapauksessa mielipidekysymys).
Olipas sekava kommentti. 😀
Monet paikathan ei edes tee tatuointeja alle 18 vuotialle, mikä on minusta hyvä rajanveto. Muutoinkin samoilla linjoilla. Tuskin ne tatuoinnit tässä vanhenemisprosessissa muodostuu kenellekkään kynnyskysymykseksi.