Eilen oli ihana päivä. Aurinko paistoi ja hetkittäin voin sanoa olleen jopa lämmintä. Tiedättehän, oikea kesä. Kävimme pyöräretkellä ja löysimme vuoden ensimmäiset kanttarellit. Olen intohimoinen sienestäjä, mutta toisin kuin Saimi Hoyer, kerään vain muutamia sieni lajikkeita.
Jos seuraatte minua sosiaalisessa mediassa, olette ehkä törmänneet intooni jakaa ja kokeilla erilaisia raparperireseptejä. Voin jo tässä vaiheessa varoittaa, että on olemassa myös sienikausi.
Tänään kesä tuntuu kaukaiselta. Vettä sataa vaakatasossa, eikä auringosta ole tietoakaan. Mikään ei oikein huvita. Lapsetkin tuntuvat saavan riidan aikaiseksi melkein mistä tahansa. Pitäisi listani on pitkä, muttei kovin houkutteleva.
Mikä siinä onkin, että sadepäivänä olisi kaikki aika ja mahdollisuudet tehdä pyykkiä, laskuja, siivousta ja muuta järjestelyä, mutta mihinkään ei saa tartuttua. Ei niin mihinkään. Haahuilee vaan edes takaisin kahvikuppi kädessä ja odottaa jotain suunnatonta inspiraation puuskaa, jota ei tule. Toisaalta en ole koskaan kokenut sitä autuasta tunnetta, joka pakottaisi minut käpertymään teekupin kanssa sohvalle ja lukemaan villapeiton alla hyvää romaania. Pystyykö sellaiseen oikeasti joku vanhempi? Meinaan meillä olisi kaikki tarvittava, sohva, villapeitto ja teetä, vain tunne puuttuu.
Mikä on teillä sadepäivän pelastus? Vai onko sellaista edes?
Onneksi otin eilen kuvia myös puutarhasta, jossa todistettavasti paistoi aurinko.
Kiitos muuten teille kaikille bloginilukijoille, hienoa, että olette löytäneet tänne ja jättäneet kommentteja. On ollut todella kiva huomata, että aiheiden ympärille on muodostunut keskustelua. Kiitos myös kaikista mukavista viesteistä joita olette lähettäneet facebookissa ja sähköpostitse. Olette huippuja!
Jatketaan juttua sosiaalisessa mediassa! Linkit löydät sivupalkista.
Sateisin terveisin, Minna
Kaikki jakamasi raparperireseptit on kokeiltu ja hyviksi todettu, joten sienireseptejä innolla odottelen 🙂
Meillä on vuosikaudet ollut sadepäivien varalle sama tehtävä: siivotaan vinttejä! Niitä on kaksin kappalein ja melko kookkaita. Nyt piharakennuksen vintti on suurimmaksi osaksi siivottu ja inventoitu, kiitos miehen.
Mutta oikeesti sadepäivä on vähän sellaista haahuilua ja inspiksen odottelua, joka usein ei tule vaan tulee aurinkoisena päivänä, jolloin pihallakin olisi kaikenlaista puuhaa. Sohva,villapeitto ja romaani ei oikein taitu, mutta sohva ja joku askartelulehti tai mandalanväritys tai se iänikuinen jonkunlaisen omaelämäkerran kirjoittamisen suunnittelu kyllä taittuu 🙂
Täällä ei toistaiseksi sada, mutta siihen suuntaan taidetaan olla menossa.
Hyvää sunnuntaita sinulle ja perheellesi!
Hei vähänkö kivan oloinen blogi! Eritisesti värimääilma ja banneri ovat älyttömättömän kivoja, pirteimmästä päästä mitä olen nähnyt 🙂 Kuvat ovat hyvälaatuisia, eikä mitään pikselimössöä, ja tekstiäsi on myös helppoa lukea!
http://dailyxdreamer.blogspot.fi/
Kiva! Mulla on juuri yksi raparperipaistos uunissa, joten sen valmistumista odotellessa! Mandalan väritys ja omaelämänkerta kuulostaa mielenkiintoiselta ja kieltämättä aika jännittävältä haasteelta. Erityisesti se omaelämänkerran kirjoittaminen. Wau!
Hei ja kiitos palautteestasi, mukava kuulla että tykkäsit! 🙂
Ajattelen sitä omaelämäkerran kirjoittamista sellaisena voimauttavana ja ennenkaikkea vapauttavana projektina, joka ei etene kronoligisessa järjestyksessä, vaan vapaasti kulloisenkin fiilingin mukaan erilaisista tapahtumista ja mielenliikkeistä ja asioiden pohtimisesta ja avaamisesta. Ans kattoo tuleeko siitä ikinä mitään, mutta ainakin kiva välillä suunnitella 🙂
Mandaloitten värittäminen on toisaalta tarkkaa siveltimen liikkeeseen keskittymistä, mutta toisaalta todella rentouttavaa. Huomaa, että kaikki muu ympäriltä katoaa.
Voi, aina kun näen jonkun löytäneen ekat kanttarellinsa niin iskee hirveä into ja kiire metsään itsekin!
Totta! Mäkin innostuin lähtemään sieneen kun näin facebookissa ensimmäiset kanttarellikuvat.