Me asutaan todentotta maalla. Parasta siinä on se, että tylsänä, melkein sateisena päivänä voi pakata lapset ja eväät mönkiän peräkärryyn ja mennä tilusten kaukaisimpaan nurkkaan eväsretkelle.  Tärkein elementti metsäretkellä on tuli. Se saa minkä tahansa nihkeän retkikohteen muuttumaan jännittäväksi seikkailuksi. (Otathan kuitenkin huomioon, että tulta ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa!)
Metsäretkellä tärkeää ovat tietenkin eväät. Me pakkasimme mukaan nakkeja, kuivattua ruisleipää, voita, Englannista tuliaisiksi tuodun suklaarasian, kahvia ja mehua. Eli sitä, mitä kaapista sattui löytymään. Ulkona kaikki maistuu paremmalta.

 

Taka-ajatuksena tässä oli kerätä kuusenkerkkiä siirappia varten. Kuusenkerkkä on kuusen vuosikasvu. Se on helppo tunnistaa heleänvihreästä väristä ja sen kerääminen on helppoa ja ergonomista, jos verrataan esimerkiksi marjan poimintaan.

Kerkkä, kuten kuusen kuorikin, on syötävä ja maultaan kirpeän makea. Kerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten varmistathan metsänomistajan luvan niitä käyttäessäsi.
Kuusen kerkät sisältävät runsaasti hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä antioksidantteja. Kerkkistä voi keittää teetä tai puristaa mehua, niitä voi käyttää höyryhengitksessä sekä virkistävänä kylpynä. Rohtojen on tarkoitus auttaa särkyihin, vatsavaivihin ja reumaoireisiin, ja haihtuvat eteeriset öljyt irrottavat limaa ja lievittävät tulehduksia. Kerkkiä käytetään myös kaupallisesti esimerkiksi yskänpastilleissa, mutta liiallinen altistus voi olla terveydelle haitallista. Lähde: Partiowiki

Me teemme kuusenkerkkäsiirappia, jota käytetään maustamattoman jogurtin kaverina talvella. Jos mielit kerätä kuusenkerkkiä, niin se kannattaa tehdä nyt.

 

Kuusenkerkkiä kerätssä voi törmätä tälläisiinkin kavereihin.

Ihanaa Sunnuntaita sinulle!